Kun käteni ovat sidotut

mieli thjentynyt

ja voimat loppuneet,

niin kuinka voin olla enää äiti aikuiselle lapselle,

joka on loitonnut jonnekin

josta en mitään tiedä tai ymmärrä.

En osaa sanoa oikein mitään

eikä korvani kykene kuulemaan rivien välejä puheesta.

Sydämessä kaikesta huolimatta

rakkaus, joka pakahtuu kykenemättömyyteen

ja avuttomuuteensa.

Jostain alkaa virrata rauhaa ja luottamusta.

Ymmärrykseeni hahmottuu viesti,

"Ole vain rinnallakulkija,

sinulta ei odotetakaan enempää".

Olen puhunut lapsestani Jumalalle monet kerrat.

Olen rukoillut pitkiäkin aikoja hänen puolestaan.

Olen huutanut Jeesusta auttamaan.

En ole Jumala

enkä terapeutti, olen äiti. Siinä on kylliksi.

Olen vierelläkulkija.

Isä katsoo meitä ja koskettaa.

Ja nyt tiedän, että rukoukset on kuultu taivaassa.

Jeesus sanoo:

Niinpä minä sanon teille:Mitä ikinä te rukouksessa pyydätte,

uskokaa, että olette sen jo saaneet, ja se on teidän.

Mark. 11:24

Tähän lujasti uskoen ja luottaen

nyt vain kiitän siitä, että Jeesus auttaa lastani.

Auta Jeesus minua luottamaan sinun Sanaasi, sillä se on totuus

ja sinun lupauksesi on totta myös minun ja lapseni kohdalla!

Kiitos Isä, Poika ja Pyhä Henki

turvamme ja Pelastajamme iankaikkisesti.