Uusitestamentti-normal.jpg

 

Tarjosin Kuopion torilla eräälle miehelle lahjaksi Uutta Testamenttiä.

Hän sanoi, ettei tarvinnut sitä, eikä tarvitse koko Jumalaa ollenkaan.

Hän sanoi pärjäävänsä ihan hyvin ilman Jumalaa ja Raamattua, vaikka sanoikin lukeneensa Raamatun lävitse.

Hänen mielestään vain ne ihmiset, joilla on huono itsetunto tarvitsevat Jumalaa ja Jeesusta, ei hän kuulunut heihin.

Hänellä oli hyvä itsetunto, ainakin nyt.

Hän kertoi kuitenkin näkevänsä kummallisia unia aina, kun on selviämässä, krapulaisena.

 

Sanoin, että onkin ihan totta, että minulla on niin huono itsetunto, että tarvitsen Jeesusta.

Tiedänhän, että vaikka minulla olisi miten hyvä itsetunto hyvänsä, se ei veisi minua sisälle Taivaanportista,

sinnehän pääsevät vain ne, joilla itsetunto sallii ottaa vastaan armosta pelastuksen.

Siihen ei tarvita mitään muuta, kuin nöyrtyä Herran edessä ja sanoa, että itse olen heikko ja kurja, jos tällaisena huolit omaksi lapseksesi, niin ota minut omaksesi

Jeesus rakas.

Ja pelasta minut, puhdista verelläsi, niin, että saan tulla lunta valkeemmaksi ja silloin tulen ehjäksi ja silloin olen onnellinen,

sillä kelpaan sinulle, se onkin tärkeintä.

Hyvällä itsetunnolla ei Kuopion mieskään taivaaseen pääse.

Rukoilen, että kun hänelle seuraavan kerran joku tarjoaa Jumalan Sanaa tai Jeesusta,

hän ottaisi vastaan kaiken sen ihanan ja hyvän, jonka vain usko Jeesukseen antaa.

Ystävinä erottiin ja me kunnioitimme toistemme mielipiteitä.

Jälki vain aina jää jokaisesta kohtaamisesta.