Hän kertoi itkeneensä paljon.

Viimeisen kuukauden aikana oli ollut niin paha olla

että vain itkeminen oli tuonut helpotusta.

Sitten oli itkun syy vaihtunut kiitokseksi.

Kiitollisuuden kyyneleet juoksivat silmistä yhtä vuolaina kuin ahdistuksen

kyyneleet aiemmin.

Itkun aikana oli tapahtunut jotain

jota oli vaikeaa selittää.

Jumala oli vain tullut lähelle.

Hän oli tullut niin koskettavalla tavalla

että saattoi olla täysin varma siitä

että hän oli Isän sylissä.

Samalla hän alkoi nähdä

mikä elämässä oli tärkeintä.

Vaikka kaikki muu häipyisi pois

ja vaikka kaikki tähän asti tärkeä riistettäisiin

se ei enää merkinnyt mitään.

Hänelle riittäisi vain Jeesuksen rakkaus.

Isä oli voidellut haavat balsamilla

hän oli ottanut pois kaiken kivun.

Jumala oli pukenut ylle kauniin, uuden ilopuvun.

Jeesus oli vienyt pois kaiken pahan

ja pyyhkinyt muistot niin

että ne olivat muuttuneet siunauksiksi

ja kasvun pohjaksi uudelle.

Minä aloin miettiä

kuinka ihanaa olisi itkeä.

Osaanko enää itkeä?

Kyyneleet nousevat kyllä silmiini,

mutta ne eivät juokse poskia pitkin.

Aivan kuin taivaalleni keräytyisi pilviä

joiden kuuluisi sataa kyyneleinä maahan,

mutta pilvet hajaantuvat ja haihtuvat pois.

Elämässäni olen ollut monissa tilanteissa, joissa en ole voinut olla heikko.

On täytynyt seistä vahvana ja reippaana.

Kun yksi asia on järjestynyt

on toinen haaste jo odottanut kulman takana.

Ei ole ollut aikaa eikä mahdollisuutta olla herkkä

ja kyynelehtivä.

Moni surutyö on jäänyt surematta

moni pettymys jäänyt myöntämättä

ja moni menetys jäänyt itkemättä.

Onko elämä paaduttanut, kovettanut?

Haluaisin osata itkeä, mutta ehkä minua ei olekaan

tarkoitettu itkemään.

Jumala on luonut minut tällaiseksi

vain vähän kyynelehtiväksi.

Eiväthän kyynelkanavani kuitenkaan tukossa ole olleet.

Usein olen ilosta saanut itkeä.

Monesti läheisteni ja ystävieni kanssa nauramme niin,

että vesi silmistä sirisee.

Ehkä Isä vielä antaa minun löytää uudelleen tien sinne

missä voin olla herkkä ja hauras.

Uskon, että tämä aika on vielä edessä.

RUKOUS

Rakas Isä, koskeata sinä sieluani.

Tee minut herkäksi jälleen.

Silloin voisin kulkea toisten rinnalla lohduttaen ja ymmärtäen

vielä paremmin.

Vain haavoitettu ja särkynyt sydän voi ymmärtää toisia

joiden elämässä on nyt vaikeaa ja surua.

Kiitos Isä, että teet meissä jokaisessa työtäsi.

Sinä tiedät tarkalleen millaiseen käyttöön meitä muokkaat.

Me olemme jokainen sinun käsissäsi heikkoja ja särkyviä

vain sinä tiedät kuinka meitä käsittelet,

jokaista juuri oikealla tavalla.

Ihanaa on olla sinun omasi ja luottaa sinun huolenpitoosi

kaikessa.

Amen !