ELLETTE USKO, NIIN ETTE KESTÄ.

Jes.7:9

Juuri tänään seison kuin kuilun partaalla.

Näen edessäni monenlaisia askelmia alaspäin.

Juuri kun luulin askelman kestävän,

se luisuukin altani pois ja

olen vajonnut alemmas.

Kun luulin näkeväni valon kajastuksen yläpuolellani

kohta senkin jo peittää tumma pilvi.

En näe eteenpäin.

Ja matkani on vain alaspäin kohti kuilun pohjaa.

Voiko näin enää kauaa jatkua ?

Missä on eilisen hyvinvointi ?

Oliko se vain turhaa, harhaa tai mitä muuta se olikaan ?

*********************

Otan lapsen paikan

ja käperryn Isän hoidettavaksi.

Kietoudun lämpimään shaaliin,

kuin joskus ennenkin olin tehnyt

kun en enää jaksanut mitään.

Jaksoin vain olla Isän sylissä ja hänen hoidossaan.

Sanat jotka luin juuri äsken pienestä, rakkaasta kirjastani,

syyskuun 21 päivä, eilinen kohta,

mutta juuri tänään se onkin oikea kohta minulle.

ELLETTE USKO; NIIN ETTE KESTÄ

Isä minä tahdon uskoa !

Uskoa, että olet olemassa ja tahdot minulle ja läheisilleni vain hyvää.

Tahdon uskoa, että olet tässä minun lähelläni

ja katselet onnettomia ajatuksiani.

Uskon, että tahdot minulle nytkin hyvää

ja uskon, että sinun rakkautesi minua kohtaan on ääretön.

Uskon, että viet minua tämän pimeän laakson kautta eteenpäin.

Uskon, että sinun kanssasi minä selviän.

Uskon,että tämä on juuri minulle tarkoitettu tie.

En anna epäuskolle mitään valtaa

en pinintäkään vertaa.

Haluan uskoa, luottaa sinun iankaikkiseen rakkauteesi ja hyvyyteesi.

Isä, sinun sylissäsi oli taas nii ihana olla !

Kiitos Isä, sinä kannat minua niinkuin olet luvannutkin.

Vaikka putoaisin kuinka syvälle onnettomuuksien kuiluun,

olisit sinä siellä

ja  rakkautesi täyttäisi koko pimeän kuilun

 kirkkaudellasi

 minä olisin sinun lapsesi sielläkin.

Minähän olen sinun, missä ikinä kuljenkin.

Minä uskon !

Olen valinnut kuoleman sijaan elämän.

Ja sinä olet koko minun elämäni.

Sinä et hylkää lastasi ikinä.

Kuulun vai sinulle.