Leppäkerttu-uni

 

Pieni leppäkerttu ajattelee itseänsä.

Ja huomaa olevansa ruma.

Ei leppäkertulla ole peiliä.

 

Hän tapaa toisen leppäkertun.

Katselee ja ihmettelee:

”Onpa kaunis Kerttu !”

Miksi minä olen näin ruma ?

 

Mutta toinen Kerttu ajattelee ihan samoin

nähdessään leppäkertun.

Molemmat ihailevat toistensa kauneutta.

Kumpikaan ei kerro sitä.

 

Kulkevat yhdessä hetken aikaa.

Tulevat pienen peilin luokse.

He näkevät itsensä peilistä.

Ja hämmästyvät omaa kauneuttaan.

 

”Sinä olet kaunis

ja minä olen kaunis”

he huudahtavat yhdestä suusta.

Molemmilla samanlaiset mustat pilkut

punaisten siipien koristeina.

 

Niin Isä on tehnyt meidät jokaisen yhtä kauniiksi.

Me kaikki olemme kuitenkin ihan uniikkeja.

Jokaisella omat kuviot ja koristeet.

 

Toisella pieni nenä,toisella iso nenä.

 

Toisella isot kädet, toisella pienet.

 

Toisen ihonväri vaalea ja toisen musta.

 

Toinen pitkä ja toinen lyhyt.

 

Voi olla, että toisen pilkut näyttävät kauniilta

sillä et aina itse näe omaa kauneuttasi.

 

Huomaa toisen kauneus

mutta usko, että olet yhtä arvokas ja kaunis

kuin hän.

Jokaisen kauneus on erilaista

ja juuri siksi me olemme valloittavia ja suloisia Jumalan silmissä.

Hän ei milloinkaan omaa luomistyötään vähättele.