Olen pyytänyt Jumalalta empaattisuutta.
Empaattisuutta ihan yleisesti
mutta erityisesti silloin
kun tahtoisin auttaa lastani jonka elämä on ahdistavaa.
Istun vieressä.
Rukoilen äänettömästi.
Mutta en pääse ihan lähelle hänen ajatuksiaan.
En osaa nähdä mitä päässä liikkuu.
Haluaisin koko sydämestäni ymmärtää
ja autta jotenkin.
Mutta en pääse samaan tilaan.
Kärsin hänen vaikeasta olostaan.
Yöllä Isä näytti minulle ympyrän, kuin spiraalin.
Ovatko tällaisia lapseni ajatukset ?
En tiedä, miksi tämän näin.
Sitten Isä sanoi. "Et voi koskaan päästä lapsesi ajatuksiin sisälle.
Jos sinne pääsisit, niin sinä et kestäisi kokea sitä.
Pian olisit samassa tilanteessa
eikä sinusta sitten enää olisi vierelläkulkijaksi ja kannustajaksi.
Minun, Jumalan, tehtävä on tuntea ihmisen ajatukset.
Selkeyttää ajallansa ja parantaa.
Minä tunnen sinut ja lapsesi.
Minä olen kanssanne
ja parannan.
Ole sinä vain äiti, omalla paukallasi rakastaen lastasi.
Se, että et pääse lapsesi pään sisälle, on minun antamani suojamekanismi.
Vain tällä tavalla sinä jaksat hänen kanssaan kulkea eteenpäin.
Minä tunnen teidät
ja minä parannan ja selkeytän ajatukset
kun on oikea aika.
Ja se on tulossa".
Näin käsitin Jumalan minulle puhuvan.
Taas kerran ymmärsin
että en ole jumala,
olen vain lapseni armoitettu äiti.
Parantaja on Herra, Jumala
Kaikkivaltias.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.