Kesällä eräs tuttavamme lainasi meille kirjan.

Sen oli kirjoittanut eläinlääkäri James Herriot.

Kirjan nimi oli: Elämäni kissat.

Koetin lukea sitä, mutta jostain syystä en päässyt siihen "sisälle".

Mieheni alkoi lukea sitä illalla ääneen sängyssä.

Se osoittautui aivan ihanaksi kissa kirjaksi.

Toisen lukemana se oli hyvää iltalukemista.

Voin suositella sitä kaikille kissojen ystäville

ja myös niille, jotka eivät vielä pidä kissoista.

Tästä iltalukemisesta tulikin hyvä tapa.

Seuraavaksi sain kuulla hienon hengellisen kirjan.

Helmenkalastajat.

Sen on kirjoittanut Jukka Rokka v. 1990.

Kirjan alku tuntui aika hitaasti etenevältä.

Mutta aika pian sen sisältö muuttui jännittäväksi.

Nuori pariskunta elää Hirosiman atomipommin jälkeistä aikaa Japanissa.

Kristinusko tekee hiljaista tuloaan.

Perheen äiti ja kaksi lasta ottavat Jeesuksen vastaan sydämeensä.

Tästä syntyy katkera taistelu budhalaisen, karkean isän kanssa.

Monena iltana kyyneleet nousivat silmiini, kun mieheni luki

rauhallisella äänellä kirjaa.

Kirjan loppu osassa isän on annettava periksi,

sillä Jeesus ilmestyy hänelle.

Hänen pelastumisestaan on maksettava kallis hinta,

hänen ainoa poikansa menehtyy hakiessaan isälleen

maailman kauneimman ja suurimman helmen.

Vaikka tämä isä oli paha ja ilkeä, hän oli Jeesukselle kallisarvoinen helmi,

jonka hän tahtoi omakseen.

Uskossa oleva poika oli valmis luopumaan omasta elämästään

saattaakseen julman, mutta hänelle silti rakkaan, isänsä Jeesuksen luokse.

Seuraavaksi aloimme iltaisin lukea 404 sivuista, paksua kirjaa,

nimeltään Usko yksin.

Sen on kirjoittanut Bo Giertz.

Erittäin mielenkiintoinen teos.

Siinä on kaunista kuvausta luonnosta.

Kerrotaan niin kauniisti aamunkoitoista ja vuodenaikojen vaihtumisista

ja kaikesta ympärillämme olevasta Jumalan luomasta,

että ne muodostavat kauniin ja herkän taustan niille

kamppailuille, joita kirkonmiehet tässä käyvät.

Kirjan loppua kohden hengellisyys saa uusia ulottuvuuksia.

Jeesuksen todellinen työ ja merkitys alkavat kirkastua.

Katolilaisen kirkkoherran on vaikea luopua omista liturgioistaan ja

kaavoistaan, vaikka teloitustuomio on muutaman minuutin päässä.

Lopulta hänen on myönnyttävä siihen, että yksin uskosta

hänellekin on taivas avoinna.

Huolimatta niistä synneistä, joihin hän kokee syyllistyneensä.

Hän uskaltautuu luottamaan yksin armoon, Jeesuksen sovitukseen

hänenkin kohdallaan.

Tämäkin kirja on paikkapaikoin niin voimallinen ja koskettava

että se menee syvälle omaan sydämeen.

Meillä kenelläkään ei ole muuta toivoa, kuin pyytää Jumalalta sellaista uskoa, johon ei meillä itsellä ole mitään osuutta.

Usko on lahjaa, sitä ei voi itse itselleen luoda.

Sitä ei voi kukaan toiselle väkisin antaa, ketään ei voi pakottaa

uskomaan, sillä siihen ei ihminen pysty.

Armosta Jumala lahjoittaa meille uskon.

Usko on ainoa tie iankaikkiseen elämään, syntien anteeksiantamiseen.

Lapsena en muista, että minulle olisi juuri koskaan luettu iltasatua.

Meidän perheessä on ollut aina tapana lukea lapsille illalla.

Iltarukous ja lukeminen on antanut hyvän ja turvallisen olon

johon on ollut helppo nukahtaa.

Ehkä nyt on minun aikani saada nauttia iltaluennasta.

Tämä on ollut ainakin meille oikea löytö.

Nyt jo mietimme, mitä seuraavaksi luetaan.