Tänään on isänpäivä!

Kyllähän meillä ihan jokaisella on isä,

siksi tämä on meille kaikille juhlimisen arvoinen päivä.

Meillä vietettiin papan päivää jo eilen.

On ihan pakko kertoa omia tuntemuksia siitä,

kun lapsemme kerääntyivät olohuoneeseemme viettämään

aikaistettua isänpäivää.

Kuudesta lapsestamme vain yksi puuttui.

Hän asuu kauempana  perheineen ja tulee ensi viikonloppuna.

Meitä oli koolla iso joukko,

omia lapsiamme, heidän puolisoitaan ja lastenlapsia.

Hälinä ja puheensorina oli melkoinen.

Vanhin lapsista toi tullessaan , sovitusti, suklaakakun,

joka hupeni miltei kokonaan.

Vain pieni pala jäi papalle iltapalalle.

Pappa sai onnitteluita ja muistamisia monenlaisia.

Silti kaikkein tärkeintä oli kokemamme yhteys.

Muistan ne isänpäivät, kun valmistelimme lasten kanssa isälle "yllätysaamiaista".

Oli kortteja, isätauluja ja monenmoisia käsitöitä.

Kaikki suurella rakkaudella ja ajatuksella valmistettuja.

Aivan uudenlaista hohtoa on silti näissä uudenkauden

isänpäivissä.

Me, pappa ja mummu, saamme nyt kuoria kermat juhlakakun päältä.

Saamme katsella, kuunnella ja tuntea.

Näemme, kuinka perinteet kulkevat eteenpäin suvussamme.

Lastenlapset muistavat omia isiään samoin, kuin meidän lapset aikoinaan.

Me isovanhemmat tunnemme suurta kiitollisuutta Jumalaa kohtaan,

kun näemme tämän kaiken tapahtuvan silmiemme edessä.

Ajattelemme, minne katosivat ne ruuhkaisat, kiireiset ajat,

jolloin nämä aikuiset lapsemme olivat pieniä.

Silloin he kiipesivät kukin ajallaan syliimme,

kaipasivat kannustusta ja lohdustusta.

Mitä heille olemme pystyneet antamaan.

sitä on vaikea arvioida.

Mutta nyt on suuren kiitoksen aika !

Tänä vuonna on näin,

ensi vuodesta emme tiedä vielä mitään.

Kuitenkin tartumme tähän hetkeen,

tähän päivään

ja annamme kiitollisuuden vallata koko sydämemme niin,

 että se antaa voiman uskoa kaiken säilyvän hyvänä.

 

Kuvassa oleva kakku on ihana, tuoksuva kakku,

jonka tytär on leiponut oman kiireensä keskellä,

papalle ja mummulle

päiväkahviherkutteluja varten.

 

Rukouksemme on edelleen:

Isä, anna Iankaikkisten  käsivarsiesi kannatella lapsiamme

ja heidän perheitään tänään

ja aina.

Amen!