Voi että, mikä homma oli hinnoitella tavaroita kirppikselle.

Siihen päälle kuljetukset myyntipöydälle

ja sitten päivittäinen tsekkaaminen ja järjestäminen.

Mutta kaikkein ikävintä oli se, että joka päivä sai pettyä.

Mitään ei ollut mennyt !

Melkein heti tavarat vietyäni, aavistin ettei kaikki ollut ihan niin kuin piti.

Samana päivänä, kun hinnoittelin ja vein ekat tavarat kirpputorille, sain siskoltani

hyvät Camel Boots talvikengät, ilmaiseksi.

Parin tyhjän kirppispäivän kuluttua varmistuin siitä,

että minun ei olisikaan pitänyt viedä niitä lainkaan kirpputorille, vaan antaa kaikki ilmaiseksi kierrätystorille.

Kirppis ei ole siis minua varten. Minun tehtäväni on vain antaa tavarat eteenpäin

ja luottaa, että Isä pitää huolen minusta ja perheestämme ilman kirppiksen pikkuriikkisiä tulojakin.

Ymmärsin, kuinka kiva on antaa pois hyvää tavaraa sinne, missä ne voi kuka tahansa hakea pois  ilman rahaa.

Tänä aamuna siis rahtasin isot kassit tavaraa kierrätyskeskukseen.

Heti sinne päästyäni tavaroiden ympärille kerääntyi ihmisiä, jotka todella tarvitsivat nämä tavarat.

 Haluan laittaa hyvän kiertämään.

Tuntui oikein hyvältä luopua jostain sentähden, että joku on vailla juuri sitä, josta minä luovun.

Ajattelin tätä asiaa ja tulin siihen tulokseen, että menenpä kaapit vielä uudelleen läpi ajatellen, mitä voisin antaa pois ilman hintaa ilman mitään, sillä se hyvä mieli, jonka tästä sain, ei olekaan rahalla ostettavissa.

Kokemani ilo lämmittää sydäntä ja herättää halua antaa enemmän.

Ajan antaminen taitaa olla vieläkin vaikeampaa, kuin tavaran.

Koetan pitää mielessäni, että antaessaan saa,

lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.

Oppia tämäkin päivä.

Isä pitää huolen lapsistaan.