Lauantai-ilta alkoi hämärtää.

Raketteja läheteltiin monesta paikasta. Toisinaan ne valaisivat koko taivaankaaren.

Ilmassa oli jonkinlaista salaperäistä juhlallisuutta.

Ei ollut uudenvuodenaatto, oli vain erikoislupa lähetellä taivaalle raketteja,

juhlittiin kai pimeneviä syysiltoja.

Koko perhe, isä, äiti ja kaksi pientä lasta, astelivat rauhallisesti lähellä olevaan rantaan, astuivat laiturille.

Isällä oli käsissään kolme lyhtyä.

Ne eivät olleet tavallisia ulkolyhtyjä.

Ne olivat kiinalaisia toivomuslyhtyjä.

Isä otti yhden lyhdyn kerrallaan esille. Sytytti pienen, pienen tulen lyhdystä roikkuvaan pesään. Lyhty avautui hitaasti.

Kaunis vaaleanpunainen pallomainen lyhty lähti hiljaa leijailemaan pienen tytön kädestä kohti tummenevaa taivasta.

Lyhdyn etääntyessä tyttö toivoi jotain salattua asiaa ja yhdessä koko perhe katseli lyhdyn loittonemista.

Sitten toinen pieni tyttö lähetti matkaan lilanvärisen lyhdyn ja samalla toivoi jotain.

Lopuksi isä ja äiti lähettivät matkaan yhteisen, keltaisen toivomuslyhdyn.

Järvenpinta oli tyyni. Tunnelma rauhallinen ja kaunis.

Kaksi vilkasta lastakin olivat keskittyneet tähän ihanaan hetkeen.

Yhdessä he kävelivät kotiin. Jokaisen toive lipui hiljaa jonnekin hyvin kauas. Silmänkantamattomiin.

Ylhäällä Taivaan Isä katseli onnellisena perhettä ja muutti toivomukset rukouksiksi ja ajallaan vastaa niihin.

Isä tietää, mikä heille on parasta. On hyvä jättää asiansa Isän huomaan, Hän pitää meistä huolen.