Tämä ihmeellinen, kaunis metsikkö

reitin varrella mennessämme pieneen laivarantaan.

Olen kulkenut siitä ennenkin, mutta vasta nyt tämän huomasin.

Kauniisti valo siivilöityi lehtipuiden välistä.

Lehvistöt olivat tuuheat ja tasaisena pilvenä

ruskean maan yläpuolella.

Lehvistön ja maanpinnan väliin jäi

ihmisenkorkuinen tyhjä, ilmava tila.

Kaunis aluskasvillisuus reunusti metsää.

Tähän olisin voinut jäädä vain katselemaan luonnon kauneutta.

Ikäväkseni totean, että en ole marjastaja

enkä sienestäjä.

Metsä on minulle aina vieras ja kummallinen,

usein pelottava paikka.

Tämä metsä uhkui rauhaa ja kauneutta

sekä turvallisuutta.

Tämä oli vain pieni metsäkokemus.

Ajattelen, kuinka monen ihmeellisen

Jumalan luoman taideteoksen ohitse me vain ajelehdimme

tai kiirehdimme.

Syksy on tulossa.

Avaa Isä minun silmäni näkemään sinun kauniit maalauksesi.

Kiitän sinua kaikesta kauniista ja hyvästä;

punaisista omenoista naapurin puutarhassa,

syksyn tuoksusta,

pyöräilevista koululaisista aamuisin

ja pienistä ekaluokkalaisista,

jotka isot reput selässään astuvat pienillä jaloillaan

kohti koulua luottaen siihen

että minä opin ja saan kavereita,

ainakin yhden kivan ja hyvän ystävän.

Meillä on niin paljon rukoiltavaa ja siunattavaa ympärillämme.

Isä, anna voimia rukoilla uskon rukouksia.

Sillä minä tiedän ja ymmärrän, että sinun valtava voimasi ja viisautesi

on tämän kaiken yllä, kuin turvallinen kansi.

Anna meidän kulkea rauhassa sinun suojassasi,

niinkuin kulkisimme kuvan avarassa ja selkeässä metsässä.

Siellä ei pelottaisi, vaikka nukahtaisi

mättäälle.

Sillä tämähän on sinun metsäsi

ja me olemme melkein kuin kotona,

luonasi Isä.