Ihanaa joulun odotusta.

Ei kait se ole vain odottelua ?

Tänä jouluna rukoukseni on, että osaisin nähdä ihmiset lähelläni.

Jaksaisin olla aina ystävällinen ja auttavainen.

Mutta tähän en todellakaan itse pysty.

Kun on paljon tehtävää ja ajatukset vilistävät tekemättömissä töissä,

on aika vaikea istua alas ja kuunnella, mitä toisella ihan oikeasti on asiaa.

Mutta pyydän tähän apua Jeesukselta.

Hän on itse juoulun sankari

ja hän tahtoo, että kaikki löytäisivät rauhan ja ilon.

Tänä päivänä olen saanut läheisiltäni viestejä :

eräs nuori on aamulla menettänyt äkisti toisen vanhemmistaan,

toisessa perheen äiti päätynyt psykiatriseen hoitoon,

ja kolmas viesti kertoo miehen sisaren kuolleen.

Meillä kaikilla on erilainen joulu.

On vaikeita ja todella vaikeita tilanteita perheissä.

Miten löytää rauhan ja ilon

kun suru jäytää rinnassa?

Jumala on kuitenkin kaikkivaltias ja kaikkivoipa.

Meillä, tällaisten ihmisten rinnalla ei ole muuta kuin hiljainen rukous

näiden perheiden puolesta.

Meidän on vain luotettava, että Isä tietää ja näkee.

Pyydetään, että aivan ihmeen kautta joulurauha voi tavoittaa

surullisetkin ihmiset.

Joulun sanoma on kuitenkin se, että meillä on iankaikkinen elämä

kun avaamme sydämemme oven hänen käydä sisälle.

Olipa se surun täyttämä tai aivan tyhjä

niin silti Jeesuksen läsnäolo tuo rauhan sydämeen.

Se on ihme !

Se on tämänkin joulun ihme.

Jos et avaa sydäntäsi, ei Jeesus murtaudu sydämeesi väkisin.

Mutta silloin menetät joulun lahjan.

Lahja on arvokas ja täydellinen vain jos avaat sen ja pidät sen itselläsi

kuin kalleimman aarteen.

Kaikille

kaikseta huolimatta hyvää ja rauhallista joulun odotusta.