Jouluruusun nuput ovat vaatimattomat.

Useimmiten ne avautuvat jo lumen alla.

Tänä keväänä ne näyttävät odottavan kevätauringon lämpöä avautuakseen.

Tämä kuva on aika karu ja vaatimaton,

kuitenkin se uhkuu voimaa, kauneutta ja elämää.

Omakin elämäni on usein rosoista ja voi näyttää jonkun silmissä jopa ankealta.

Mutta minä rakastan elämää

rakastan kaikkea sitä sekamelskaa ja vaikeuttakin

jonka keskelle Jumala on minut istuttanut.

Hän on tiennyt ihan tarkalleen

millaiseen maahan ja kasvuympäristöön on minut laittanut elämään.

Olen kuin tämä jouluruusu, omalla paikallaan

ja omiensa joukossa.

Tunnen, kuinka minunkin elämäni mättäässä on avautumassa useita nuppuja.

Elämä juuri tällaisena ja tässä kukkapenkissä on ainutlaatuista,

minun elämääni.

Kohta,

ihan kohta kevätaurinko avaa jouluruusun kauniit kukat

ja juuri samalla tavalla minun elämässäni

Jumalan valtava rakkaus saa valkoiset kukat hehkumaan avautuessaan.

Olen pieni ihminen

suuren Jumalan kämmenellä.

Hänen kirkkautensa ympäröi minut

juuri tälläkin hetkellä saan tuntea Hänen olevan kanssani.

Jeesus, Jumalan Poika, synnitön, viaton

uhrattiin minun tähteni,

Hän maksoi jo kaiken velkani, kun hänet minun puolestani ristiinnaulittiin Golgatalla.

Sen tähdän minäkin saan pukeutua valkoiseen

viattomuuteen ja puhtauteen.

Olen Jeesuksen kanssa ristiinnaulittu pois synneistäni.

Jumala sanoo Raamatussa:

Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa.

Galattalaiskirje 2:20