Miksi elämme täällä ?
Miksi niin usein uuvumme kesken työmme ?
Näemme edessämme tekemättömät työt
ja vaatimusten paineet.
Mitä oikeastaan on tämä elämäksi kutsumamme ?
Tämä on matka.
Jokainen kulkee sen alusta loppuun.
Matkamme pituus vain on jokaisella oman mittainen.
Mikä tällä matkalla on tärkeää ?
Onko se, että menestymme
ja keräämme ympärillemme omaisuutta,
vai se, että koemme nautintoja
ja hauskaa elämää.
Kun oikein mietin,
asia onkin aika yksinkertainen.
Kaikki, mitä meillä on tai mitä meille tapahtuu
on toisarvoista.
Tärkeintä olisi tehdä sitä, mitä
rakas Isämme meiltä odottaa.
Hän odottaa
että keräämme mahdollisimman suuren matkaseurueen.
Ettei yksikään olisi tietämätön siitä
mihin olemme matkalla.
Tämä on ihmiselle vaikeata.
On nähtävä turhuutena kaikki se
mihin tämä maailma panostaa
raha, korkea elintaso kaikkine saavutuksineen.
On luotettava ja sitouduttava vain siihen,
mitä Isä meille hyväksi näkee antaa.
Se voi tuntua vähäiseltä ja vaatimattomalta,
mutta siihen kätkeytyykin paljon - kaikki tarpeemme.
Tähän ei varmastikaa moni pysty.
Kuin salamanvälähdys, ymmärrän tämän selkeästi.
Mutta jo seuraavassa hetkessä olen sen tietoisuuden menettänyt.
Jokapäiväinen elämä
vyöryy päälleni kuin tankki
täyttäen mieleni
ja silloin olen taas ajatuksineni lähtöruudussa.
Mitä on elämä ?
Miten elää se oikein ?
Millainen on minun tieni ?
Mutta sitten painavan tankin alta pistää esiin pieni kukka,
joka on säilynyt kauniina ja ehjänä.
Ehkä se juuri on se toivo ja uskallus,
jonka avulla opin elämään
yksinkertaisesti ja Jumalan tahdonmukaisesti.
Kutsun toisiakin tähän aika mutkattomaan,
vaatimattomaan, mutta yhtaikaa yltäkylläiseen
jumalan lapsen elämään.
Meiltä ei tule puuttumaan yhtään mitään.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.