Miksi elämme täällä ?

Miksi niin usein uuvumme kesken työmme ?

Näemme edessämme tekemättömät työt

ja vaatimusten paineet.

 

Mitä oikeastaan on tämä elämäksi kutsumamme ?

Tämä on matka.

Jokainen kulkee sen alusta loppuun.

Matkamme pituus vain on jokaisella oman mittainen.

 

Mikä tällä matkalla on tärkeää ?

Onko se, että menestymme

ja keräämme ympärillemme omaisuutta,

vai se, että koemme nautintoja

ja hauskaa elämää.

 

Kun oikein mietin,

asia onkin aika yksinkertainen.

Kaikki, mitä meillä on tai mitä meille tapahtuu

on toisarvoista.

Tärkeintä olisi tehdä sitä, mitä

rakas Isämme meiltä odottaa.

 

Hän odottaa

että keräämme mahdollisimman suuren matkaseurueen.

Ettei yksikään olisi tietämätön siitä

mihin olemme matkalla.

 

Tämä on ihmiselle vaikeata.

On nähtävä turhuutena kaikki se

mihin tämä maailma panostaa

raha, korkea elintaso kaikkine saavutuksineen.

 

On luotettava ja sitouduttava vain siihen,

mitä Isä meille hyväksi näkee antaa.

Se voi tuntua vähäiseltä ja vaatimattomalta,

mutta siihen kätkeytyykin paljon - kaikki tarpeemme.

 

Tähän ei varmastikaa moni pysty.

Kuin salamanvälähdys, ymmärrän tämän selkeästi.

Mutta jo seuraavassa hetkessä olen sen tietoisuuden menettänyt.

Jokapäiväinen elämä

vyöryy päälleni kuin tankki

täyttäen mieleni

ja silloin olen taas ajatuksineni lähtöruudussa.

 

Mitä on elämä ?

Miten elää se oikein ?

Millainen on minun tieni ?

 

Mutta sitten painavan tankin alta pistää esiin pieni kukka,

joka on säilynyt kauniina ja ehjänä.

 

Ehkä se juuri on se toivo ja uskallus,

jonka avulla opin elämään

yksinkertaisesti ja Jumalan tahdonmukaisesti.

Kutsun toisiakin tähän aika mutkattomaan,

vaatimattomaan, mutta yhtaikaa yltäkylläiseen

 jumalan lapsen elämään.

Meiltä ei tule puuttumaan yhtään mitään.