Ilma on kolea. Sataa ja paistaa aurinko ihan vuorotellen.

Aamuinen hedelmäsalaatti on syöty ja aamukavhi juuri menossa.

Tänä aamuna istuin taas rauhassa Raamattuani lukien ja monia rakkaita ihmisiä Taivaan Isän syliin kantaen.

Tämä on turvallisin ja onnellisin hetki päivässä. Ympärillä hiljaista. Kaikki asiat jätetty Jumalalle. Uskoen kaiken hänen suuriin käsiinsä, minä saan levätä ja rauhoittua.

Minun ei tarvitse kätkeytyä eikä sulautua maastoon. Saan olla näkyvä ja juuri se, jollaiseksi minut on luotu.

Me kaikki saammekin kiittää Luojaamme siitä, että hän on luonut meidät kaikki omiksi itseksemme.

Kaikkia tarvitaan jossain ja jokaisella on oma paikkansa. Jos paikan löytyminen täällä maailmassa onkin joskus vaikeaa, niin eräs paikka on meillä kaikilla. Se paikka on olla Jumalaa lähellä. Hän ei aja ikinä, ei koskaan, ketään pois luotaan. Hänen seuraansa me kelpaamme aina, jos vain hakeudumme hänen lähelleen. Jos vain kuulemme hänen hiljaista kutsuaan tulla lähemmäksi, aivan Isän syliin asti.

Näin me saadaan kulkea turvassa. Isän jalanjäljet ovat aina ihan vierellämme. Hän ei ole kaukana yhdestäkään meistä. Hän on kanssamme kaikkialla ja joka säällä, vaikka aurinkoa ei aina näkyisi, Hän ei meitä jätä.