Ihmeellistä, miten nopeasti maisema muuttuu talviseksi.

Lumisade on todella ihanaa ja kaunista,

mutta silti olisin toivonut, ettei juuri tänään se olisi alkanut täällä Pirkanmaalla.

Olemme parin tunnin päästä lähdössä ajamaan pienellä autolla kohti Kuopiota.

No, nastarenkaat haihdettiin eilen iltahämärissä.

Ajellaan rauhassa ja luottamuksessa, että Taivaan Isä varjelee meitä.

Onhan kysymyksessä vielä Jumalantyön merkeissä tehty "pyhämatka".

Mietiskelen, mitähän kaikkea lumen alle nyt jääkään.

Paljon jäi ainakin haravoimatta syksyn lehtiä

ja kukkien ruskettuneita varsia peittyy nyt lumen alle.

Odottelin aina vain lämmintä, kuivaa ja aurinkoista säätä, jotta olisi ollut mukava haravoida.

Mieleistäni ilmaa ei tullut, joten pihatyöt taitavat jäädä kevääseen.

Näin on, että me usein odottelemme sopivaa hetkeä asioille.

Moni asia menee ohi, eikä enää voi niihin palata.

Usein ihminen jättää Jeesuksen kutsun odottamaan tulevia aikoja.

Itsekin ajattelin nuorena, että vanhana sitten alan uskovaiseksi.

Mutta rakas Isäni Taivaassa, oli päättänyt toisin

ja kutsui minua ollessani 30 vuotias, niin selvästi ja vetoavasti, etten enää voinutkaan siirtää tätä elämäni kaikkein suurinta ja tärkeintä päätöstäni, lähteä kulkemaan yhteistä tietä Jeesuksen kanssa.

Se oli minun aikani, etsikkoaikani, jonka sain tuntea sydämessäni niin,

että annoin elämäni hallinnan parhaisiin käsiin, Jeesuksen käsiin.

Näiden haavoitettujen, runneltujen käsien kannattelemana olen saanut kulkea jo kauan.

Minun takiani ne ovat runnellut ja juuri siksi minä saankin vapautuksen tuomiosta, joka minulle ja meille kaikille kuuluisi.

Meidän pahat tekomme on jo kaikki sovitettu ja siinä meille on avattu ovi taivaaseen, iankaikkiseen elämään ja ikuiseen iloon ja rauhaan.

Aika yksinkertainen juttu ja kuitenkin moni siirtää päätöksentekoa, vaikka kuuleekin Jeesuksen kutsun sydämessään.

Jos tänä päivänä kuulette hänen äänensä, niin älkää paaduttako sydäntänne, vaan avatkaa sydämenne ovi Hänelle, joka johtaa meidät ja teidät taivaaseen, oikeaan kotiimme.

Tämän päiväinen menomme ja paluumme yöllä kotiin,

on kokonaan Isän kädessä.

Häneltä olemme saaneet elämän ja hänelle olemme siitä vastuussa.

Jumala on Rakkaus ja hänen me olemme

elimme tai kuolimme.