Unessa olin entisen kotimme puutarhassa.

Lempeä ja rehevä vehreys oli kaikkialla.

Oli tuuheiden omenapuiden varjoisia suojia.

Ihmettelin ,kuinka kauniisti pitkävartiset malvat kukkivat.

Niiden olemassaoloa en edes muistanut.

Sitten huomasin toisia malvankukkia, jotka koettivat kasvaa kuivaneiden karviaismarjapensaiden oksien keskellä.

Näitä rykelmiä oli kaki.

Toisessa kukat olivat vaaleanpunaisia ja toisessa kirkkaamman punaisia.

Unessa sanoin miehelleni, että nämähän pitää nopeasti hoitaa kuntoon.

Meidän on otettava pois kaikki harmaat ja kuivat pensaiden oksat

ja vietävä ne pois.

Varmasti nämä ihanat kukat alkavat kasvaa entistäkin kauniimmiksi,

kun hoidamme niitä rakkaudella.

Puutarha oli niin ihana ja virvoittava, että siellä olisin viihtynyt vaikka kuinka pitkään.

 

Aamulla herätessäni muistin tämän ihanan kokemuksen. Aloin miettiä, mitä meidän pitäisi pienessä puutarhassamme tehdä tänä keväänä.

Hetken ajateltuani ymmärsin tämän unen varsinaisen sanoman.

Minunhan pitääkin katsella omaa mielenpuutarhaani

ja tutkia, mitkä versot ovat tukahduttamassa jotain kaunista ja hyvää,

mitä Jumala tahtoo puutarhassani kasvattaa.

 

Toivon saavani illalla rauhaisan hetken, jolloin voisin mietiskellä ja kysellä Jumalalta,

mitä hän tällä unella tahtoi minulle sanoa.

 

Jumala puhuu lapsilleen lähinnä Sanansa kautta.

Mutta myös unien ja näkyjen kautta.

Ollaan valmiita kuuntelemaan, katselemaan ja kyselemään.

Jumala kyllä varmasti vastaa.

 

On ihanaa olla hiljaa Jumalan edessä ja antaa hänen hoitaa sisintämme.

On ihanaa saada lukea Raamatusta, millä tekstillä hän tänä iltana tahtoo ravita.

Hänen Sanansa on elämän leipä ja virvoitus.