Meillä on pieni kristillinen seurakunta.

Joka keskiviikko avataan ovi vanhalle navetalle.

 

Se on oikeasti kerhotalo, joka on kauan sitten ollut kartanon navetta.

Nyt se on kunnostettu, monen yhdistyksen kokoontumispaikaksi.

 

Pihamaalle laitetaan  teline, jossa toivotetaan tervetulleeksi

ja kerrotaan, miksi olemme koolla.

 

Sisälle kiikutetaan laatikollinen voileipiä ja muuta tarjottavaa.

Kahvintuoksu toivottaa tervetulleeksi jokaisen sisälle astujan.

Pitkä pöytä täyttyy vähitellen.

Vaihdetaan kuulumisia ja iloitaan uusista tulijoista aivan erityisesti.

Pastori kitaransa kanssa saapuu myös paikalle.

Sitten voidaan aloittaa.

Joku toivottaa tervetuloa ja siunaa pöydän tarjottavat.

 

Ensin juodaan kahvit, teet tai mehut ja nautitaan yhteisestä iltapalasta.

 

Tunnelma alkaa olla lämmin ja iloinen.

Rukouksessa ei kiirehditä, vaan opetellaan kuuntelemaan,

mitä Isällä on meille asiaa ja mitä Hän kehottaa meitä

rukouksessa muistamaan.

Kaikki halukkaat saavat aikaa rukoukseen.

Kitaran säestyksellä on ilo laulaa.

Meillä on suuri siunaus, että pastorimme osaa laulaa ja soittaa kitaraa.

Silloin uskaltaa laulaa sellainenkin, joka on epävarma osaamisestaan.

 

Toivelaulujen jälkeen on pastorin puheenvuoro.

Se aiheuttaa usein kysymyksiä ja yhdessä pohdiskelua.

Jumalan Sanan pohjalta pidetty puhe on aina monella tavalla

puhutteleva ja siunaava.

Iltamme jatkuu laulaen, rukoillen ja toinen toistamme kuunnellen.

Ehtoollinen on iltamme juhlahetki.

Se on pyhä ja suuri salaisuus,

Siitä aukeaa ihmeinen rauha.

Rypälemehu ja leipä

siinä on Jeesuksen ruumis ja veri meidän puolestamme annettu ja vuodatettu.

Nämä nautittuamme

meidän tulee uskoa, että nyt on kaikki syntimme sovitettu.

Jeesus on maksanut kaiken velkamme ja kärsinyt rangaistuksen meidän edestämme.

Me saamme lähteä pahoista teoistamme puhtaiksi pestyinä.

Tämä on ihmeistä suurin !

Vielä rukoilemme yhdessä.

Kukin tuo Jumalan eteen niitä läheisiä ja asioita, joiden puolesta toivoo yhteistä rukousta.

 

Jonkun taakka voi olla niin painava, että tarvitsee keskustelua ja henkilökohtaista rukousta.

Siihen on mahdollisuus.

 

Vähitellen navetalla hiljenee ja kaikki ovat lähteneet koteihinsa

 sinattuina, levähtäneinä ja lohdutettuina.

 

Valot sammutetaan, ovi suljetaan.

Kiitollisuudella odotetaan seuraavaa kertaa.