Tässä oni meidän Nanin kuva. Se on eläinsuojeluyhdistyksestä haettu kisu. Yhden viikon se piilotteli itseään takan alla puiden takana. Varovasti se kävi yöllä syömässä ja hiekkalaatikolla. Ei sitä voinut lainkaan silitellä tai lähestyä. Seuraavan viikon se pälyili seinän ja pesutornin takana. Yksi meistä kolmesta kuitenkin jaksoi istua hetki toisensa perään tämän arkajalan lähellä, tarjoilla herkkuja ja silityksiä. Sitten aivan yllättäen se alkoi tutustua meihin. Nyt on kulunut reilut kaksi kuukautta ja Nani on ihana kissa. Varsinkin tämän kesyttäjän syli on hänelle mieluinen paikka, Nyt se lekottelee onnellisena milloin missäkin. Aina se löytää uusia pehmoisia paikkoja nukkumiseen.

Kynsiä on saatu hyvin leikattua. Sohva on meinannut saada kyytiä toisinaan, mutta aika hyvin Nani on oppinut raapimaan vain kiipeilypuutaan.

On ollut ihanaa seurata sen kotiutumista meidän perheeseen.

Se on pieni terapeutti. Sievä ja suloinen mussukka tämä Nani-neiti.