Oletko nähnyt, kun pieni lapsi koettaa koota palapeliä ?

Katselen takaapäin lasta.

Pieni pää, hiukset hiukan pörrössä

lyhyt kaula ja pienet hartiat.

Koko hentoinen olemus on työssä ja touhussa mukana.

Pienet jalat vaihtavat asentoa

pitää joskus varvistaa, että ylettyy.

Näppärät sormet hypistelevät palasia.

Jotkut palaset löytävät helposti paikkansa

toiset eivät meinaa sopia mihinkään.

Saako mummu auttaa?

Saa vähän, kunhan ei laita sitä viimeistä palaa,

joka saa koko kuvan täydelliseksi.

 

Elämä, kuin palapeli.

Jotkut palaset menevät heti paikoilleen.

Toiset eivät taida kuulua koko palapeliin

ainakin siltä vaikuttaa.

Hiljaa ja rauhallisesti palapeli kuitenkin hahmottuu kokonaisuudeksi.

Enää vain viimeinen palanen puuttuu.

Se taitaa olla kadoksissa.

Mutta jostain sekin löytyy.

Isä, sinä saat laittaa sen viimeisen palasen.

 

Kiitos, että sinä Jumalani kokoat kaiken aikaa minun elämäni palapeliä.

Jo syntymästäni asti sinä olet tiennyt ja suunnitellut kaiken minua varten.

Sinulta ei yksikään palanen katoa,

ei se viimeinenkään.

Jumala, ehkä sanot:

siinä se on kokonainen, ehyt, kaunis ja valmis !

Minun suunnittelemani taideteos, ainutlaatuinen.

Iloitaan nyt yhdessä, kun olet luonani ainiaan.

 

Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani.

Minun päiväni olivat määrätyt

ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi,

ennekuin ainoakaan niistä oli tullut.

Psalmi 139:16