Tässä kuvassa viihdyn jollain ihmeelliselä tavalla.

Vaikka syystuulet ovat riisuneet koivusta kaikki lehdet,

se on silti kaunis kuin utuinen harso

jonka lävitse näkee ja hengittää.

Aurinko on juuri laskeutumassa horisonttiin.

Ihmiskäden jälki näkyy vain mustana Jumalan taivasta vasten.

Yhtäaikaa synkkää, mustaa ja valoisaa purppuraa.

Kun rukoilee toisen puolesta

jolla on raskas taakka harteillaan

ja sydän on täynnä kestämätöntä tuskaa,

voin vain asettua hänen rinnalleen

kuunnella

olla hiljaa

ja hengittää.

Silloin haluaisin sanoa, anna minä hengitän kanssasi

tai puolestasi.

Hengitetään yhdessä sisään Jumalan rakkautta, rauhaa ja tyyneyttä,

hengitetään ulos ahdistus, suru, pelko ja rauhattomuus.

Kaikki tämä ihan hiljaa

vain hengitetään Jumalaa

rukoillaan hiljaa hengittämällä Jumalaa

ja Jeesus on kanssamme.

Sen saamme tuntea

sillä hän koskettaa, lämmittää ja parantaa.

Ihmisellä on rukoukseenkin vain sanoja

mutta Jumala tuo siihen itsensä Henkensä kautta.

Hänen Henkeään me hengitämme sieluun ja sydämeen

niin, että se eheytyy ja

jaksaa taas jakaa rakkautta

kunhan luottaa siihen, että hengittää Jumalaa sisään

ja hengittää ulos kaiken ikävän, pahan ja epäpuhtaan.

Jos sinulla ei ole ketään

joka rukoilisi vierelläsi juuri nyt

muista vaan

Jeesus on lähelläsi ja odottaa sinua

kertomaan hänelle huolesi.

Hengitä hiljaa Jeesusta.

Hän on täyttävä sinut ilolla

jonka luulit jo kadonneen elämästäsi iäksi.

Sinä saat elää

sillä Henki kulkee ja antaa virvoitusta kaikille

jotka sitä anovat.