tiistai, 26. marraskuu 2019

Pikkuriikkinen seurakunta

IMG_20191126_191510.jpg

 

Meillä on pieni kristillinen seurakunta.

Joka keskiviikko avataan ovi vanhalle navetalle.

 

Se on oikeasti kerhotalo, joka on kauan sitten ollut kartanon navetta.

Nyt se on kunnostettu, monen yhdistyksen kokoontumispaikaksi.

 

Pihamaalle laitetaan  teline, jossa toivotetaan tervetulleeksi

ja kerrotaan, miksi olemme koolla.

 

Sisälle kiikutetaan laatikollinen voileipiä ja muuta tarjottavaa.

Kahvintuoksu toivottaa tervetulleeksi jokaisen sisälle astujan.

Pitkä pöytä täyttyy vähitellen.

Vaihdetaan kuulumisia ja iloitaan uusista tulijoista aivan erityisesti.

Pastori kitaransa kanssa saapuu myös paikalle.

Sitten voidaan aloittaa.

Joku toivottaa tervetuloa ja siunaa pöydän tarjottavat.

 

Ensin juodaan kahvit, teet tai mehut ja nautitaan yhteisestä iltapalasta.

 

Tunnelma alkaa olla lämmin ja iloinen.

Rukouksessa ei kiirehditä, vaan opetellaan kuuntelemaan,

mitä Isällä on meille asiaa ja mitä Hän kehottaa meitä

rukouksessa muistamaan.

Kaikki halukkaat saavat aikaa rukoukseen.

Kitaran säestyksellä on ilo laulaa.

Meillä on suuri siunaus, että pastorimme osaa laulaa ja soittaa kitaraa.

Silloin uskaltaa laulaa sellainenkin, joka on epävarma osaamisestaan.

 

Toivelaulujen jälkeen on pastorin puheenvuoro.

Se aiheuttaa usein kysymyksiä ja yhdessä pohdiskelua.

Jumalan Sanan pohjalta pidetty puhe on aina monella tavalla

puhutteleva ja siunaava.

Iltamme jatkuu laulaen, rukoillen ja toinen toistamme kuunnellen.

Ehtoollinen on iltamme juhlahetki.

Se on pyhä ja suuri salaisuus,

Siitä aukeaa ihmeinen rauha.

Rypälemehu ja leipä

siinä on Jeesuksen ruumis ja veri meidän puolestamme annettu ja vuodatettu.

Nämä nautittuamme

meidän tulee uskoa, että nyt on kaikki syntimme sovitettu.

Jeesus on maksanut kaiken velkamme ja kärsinyt rangaistuksen meidän edestämme.

Me saamme lähteä pahoista teoistamme puhtaiksi pestyinä.

Tämä on ihmeistä suurin !


Vielä rukoilemme yhdessä.

Kukin tuo Jumalan eteen niitä läheisiä ja asioita, joiden puolesta toivoo yhteistä rukousta.

 

Jonkun taakka voi olla niin painava, että tarvitsee keskustelua ja henkilökohtaista rukousta.

Siihen on mahdollisuus.

 

Vähitellen navetalla hiljenee ja kaikki ovat lähteneet koteihinsa

 sinattuina, levähtäneinä ja lohdutettuina.

 

Valot sammutetaan, ovi suljetaan.

Kiitollisuudella odotetaan seuraavaa kertaa.

 

 

 

sunnuntai, 10. marraskuu 2019

Isänpäivän siunaus

IMG_20191109_173138.jpg

 

Tänään on isänpäivä!

Kyllähän meillä ihan jokaisella on isä,

siksi tämä on meille kaikille juhlimisen arvoinen päivä.


Meillä vietettiin papan päivää jo eilen.

On ihan pakko kertoa omia tuntemuksia siitä,

kun lapsemme kerääntyivät olohuoneeseemme viettämään

aikaistettua isänpäivää.

Kuudesta lapsestamme vain yksi puuttui.

Hän asuu kauempana  perheineen ja tulee ensi viikonloppuna.

Meitä oli koolla iso joukko,

omia lapsiamme, heidän puolisoitaan ja lastenlapsia.

Hälinä ja puheensorina oli melkoinen.

Vanhin lapsista toi tullessaan , sovitusti, suklaakakun,

joka hupeni miltei kokonaan.

Vain pieni pala jäi papalle iltapalalle.

Pappa sai onnitteluita ja muistamisia monenlaisia.

Silti kaikkein tärkeintä oli kokemamme yhteys.


Muistan ne isänpäivät, kun valmistelimme lasten kanssa isälle "yllätysaamiaista".

Oli kortteja, isätauluja ja monenmoisia käsitöitä.

Kaikki suurella rakkaudella ja ajatuksella valmistettuja.

Aivan uudenlaista hohtoa on silti näissä uudenkauden

isänpäivissä.

Me, pappa ja mummu, saamme nyt kuoria kermat juhlakakun päältä.

Saamme katsella, kuunnella ja tuntea.

Näemme, kuinka perinteet kulkevat eteenpäin suvussamme.

Lastenlapset muistavat omia isiään samoin, kuin meidän lapset aikoinaan.

Me isovanhemmat tunnemme suurta kiitollisuutta Jumalaa kohtaan,

kun näemme tämän kaiken tapahtuvan silmiemme edessä.

Ajattelemme, minne katosivat ne ruuhkaisat, kiireiset ajat,

jolloin nämä aikuiset lapsemme olivat pieniä.

Silloin he kiipesivät kukin ajallaan syliimme,

kaipasivat kannustusta ja lohdustusta.

Mitä heille olemme pystyneet antamaan.

sitä on vaikea arvioida.

Mutta nyt on suuren kiitoksen aika !

Tänä vuonna on näin,

ensi vuodesta emme tiedä vielä mitään.

Kuitenkin tartumme tähän hetkeen,

tähän päivään

ja annamme kiitollisuuden vallata koko sydämemme niin,

 että se antaa voiman uskoa kaiken säilyvän hyvänä.

 

Kuvassa oleva kakku on ihana, tuoksuva kakku,

jonka tytär on leiponut oman kiireensä keskellä,

papalle ja mummulle

päiväkahviherkutteluja varten.

 

Rukouksemme on edelleen:

Isä, anna Iankaikkisten  käsivarsiesi kannatella lapsiamme

ja heidän perheitään tänään

ja aina.

Amen!

 

 

sunnuntai, 3. marraskuu 2019

Hautausmaalla hyviä hetkiä

IMG_20191103_155938.jpg

Tällaisena marraskuisena päivänä hautausmaa ei ole  kauneimmillaan.

Monet kävivätkin jo eilen illalla sytyttämässä kynttilän

poismenneen läheisen haudalle.

Illan pimetessä kynttilöiden liekit näyttävät kauniilta ja

luovat ihmeellisen lämmön ja rakkauden ilmapiirin,

vaikka ympärillä olisi märkä ja pimeä ilta.

Tänään hautausmailla oli hiljaisempaa.

Ihmiset kulkivat verkalleen koreineen,

joista pilkisti kanervia, havunoksia ja muita koristekasveja

haudoille, jotka pian saavat lumipeiton.

Monet eilen sytytetyt kynttilät paloivat vielä.

Niiden liekki tuskin erottui, kun oli valoisaa.

Illan hämärtyessä liekit loistavat kirkkaammin.

Oli hyvä muistella poisnukkuneita sukulaisia ja ystäviä.

Joka kerta haudalla muistellaan: Koskas hän nyt kuolikaan?

Oliko lapsemme jo syntyneet ja keitä tämä täti tai setä ei  ehtinyt näkemäänkään?

Muistetaan monia yksityiskohtia jokaisen elämästä.

Mitä vanhemmaksi itse tulee,

sitä läheisemmältä nämä elämästämme poistuneet alkavat tuntua.

Tuntuukin oikein lämpimältä ja hyvältä

kulkea hautausmaalla mietiskellen.

Siellä voi nähdä vanhan rouvan tai miehen, joka kepin kanssa

lähestyy rakasta hautakiveä.

Saa kynttilän sytytettyä ja varovasti kumartuu asettelemaan

pientä valotuikkua puolisonsa haudalle.

Miettii hetken ja sitten lähtee paluumatkalle yksinäiseen kotiinsa.

Palaa kuitenkin hyvillä mielin, että vielä jaksoi.

Mielessään ehkä hiljainen huokaus,

että jokohan sitä minäkin pian perässä pääsen lepooni

rakkaani luokse.

 

Hautausmaalla monenlaista ihmismieltä.

Voi olla raskastakin raskaampi suru

 poisotetun lapsen tai nuoren kohdalla.


Jollekin voi olla ensi käynti juuri umpeenluodun haudan luona.

Ja suru on vielä niin tuorre ja raskas,

että kaikki muu ympärillä on usvanpeittämää,

vain tämä menetys ja minun kaipuuni ja raskas suru.


Jollakin haudalla on niin monta kynttilää ja kukkiakin,

ettei tilaa olisi enää yhdellekään.

Liekö ollut jollekin oikein rakas äiti, mummu ja isomummukin.

 

Sitten tämä kaunis kukkameri niille rakkaille,

joiden haudalle on pitkä matka.

Hyvä mahdollisuus tuoda kukat ja kynttilä hänen muistolleen.

 

Jouluna taas hautausmaalla loistaa tuhannet kynttilät.

Valkoinen lumi luo omaa valoisuuttaan.

 

Eräällä haudalla loisti valkoinen kirjanmuotoinen kivi.

Lähemmin katsottuamme sitä

huomasimme sen olevan Elämänkirjan,

josta Raamattu meille kertoo.

Tähän haudalla olleeseen isoon kirjaan oli kirjoitettu

haudattujen nimet.

Kirjan alapuolella oli

kullattu risti ja kruunu.

Jeesuksen sovitustyö ristillä takaa meille lopulta voittajan kruunun.

Jeesukseen uskomalla tämä toteutuu

ja meidänkin nimemme on kirjoitettuna Elämänkirjaan.

Ja kun nimi on siellä

voimme luottaa, että taivaan portit aukeavat meille.

Ei olekaan mitään pelättävää kuolemassa.

Paavali sanoo: elämä on minulle Kristus ja

kuolema on minulle voitto.

Tunnetko näin ?

 

 

 

 

torstai, 24. lokakuu 2019

Joulu tuo mahdollisuuden auttaa

IMG_20191024_101708.jpg

Tänään on jouluaattoon kaksi kuukautta.

Nyt on hyvä aika aloittaa valmistella paketti/paketteja

Joulun Lapselle.


Joulun Lapsi on Patmos lähetyksen järjestämä keräys,

jossa me voimme olla mukana viemässä joululahjaa Romanian

ja Moldovan köyhille lapsille.

Voit käydä kurkkaamassa tiedot:

Operaatio Joulun Lapsi

Sieltä löytyy tarkemmat tiedot pakettien kokoamisesta ja

kaikesta muustakin, mikä siihen liittyy.


Näet sieltä, miten onnellisia lapset ovat,

kun he saavat ikioman paketin.

Monelle lapsista tämä on ensimmäinen joululahja

koko elämänsä aikana.


Joulu on rakkauden juhla.

Annetaan rakkautemme saavuttaa myös vähäosaisia,

niitä, jotka asuvat meistä kauempana kuin läheisemme.

Olemme tyttäremme kanssa muistaneet näitä lapsia

jo useiden vuosien ajan.

Sydämessä tuntuu, kuin joulunaika alkaisi

siitä, kun neuloo, ostaa ja valmistelee pakettia

pienelle, tuntemattomalle lapselle.

Lämmin rakkauden henki tulvii sydämeemme,

kun suljemme laatikon ja rukoilemme hänen puolestaan,

joka tämän paketin saa.


Eräs laulu on soinut mielessäni tänä aamuna:

Sairas terveen parantaa,

saaja auttaa antajaa.

Näitä sanoja miettiessäni voin kokea juuri näin.

Ja vaikka voimme antaa vain vähän, yhden laatikollisen lämmintä ja kaunista,

se on sittenkin aika hyvä.

Jos moni antaa, kertyy paljon ja ilo moninkertaistuu.


sunnuntai, 20. lokakuu 2019

UNIKKOLAPSET

IMG_20191020_172951.jpg

Unikoita jäin kaipaamaan edellisen kotimme puutarhasta.

Kesäisin seurasin päiväpäivältä

kuinka pienet nuput kasvoivat.

Ne saivat ihanan karvaisen pinnan ja näyttivät kauniilta.

Jonain aamuna  karvaiseen palloon ilmestyi pieni rako.

Vähitellen rako kasvoi ja lopulta

karvainen pallo jakautui kahtia

ja sen sisältä alkoi näkyä avautuva kukka.

Kukkakin avautui aivan hiljaa ja vähitellen.

Se tuli aluksi näkyviin ihan ryppyisenä ja hauraan oloisena.

Suojakuoret putosivat maahan ja unikko levitti silmieni eteen koko upean

kukintonsa niin kauniina ja hehkuvana,

että joka kerta ihmettelin Luojan luoman kauneutta.

 

Juuri näin on lastemmekin laita.

Ensin me vanhemmat pidämme lasta ihan lähellämme.

Suojaamme ja annamme heille mahdollisuuden kehittyä rauhassa ja turvassa.

Sitten tulee ne hetket, kun kuorten on avauduttava.

Ennenkuin huomaammekaan on meidän osuutemme

vähentynyt niin,

että lapsi ojentaa terälehtensä vapaasti ja

oma elämä on alkanut.

Kukkanen kukoistaa ja siihen muodostuu siemeniä,

jotka ajallaan putoavat maahan ja kasvattavat lajinsa mukaisia

kasveja.

 

Tässä vielä kirjani takakansi,

johon olen kuvannut yhden rakkaista unikoistani.

Siunausta alkaneeseen viikkoosi.

 

aulikki.nurminen@hotmail.com

 

  • RSS/Atom-syöte

    RSS/Atom-syöte
  • IHMISSUHTEET, ONNELLISUUS, ILO, VALO, VARJO

  • Henkilötiedot