keskiviikko, 12. syyskuu 2018

Metsässä turvassa

IMG_20180909_163458.jpg

Tämä ihmeellinen, kaunis metsikkö

reitin varrella mennessämme pieneen laivarantaan.

Olen kulkenut siitä ennenkin, mutta vasta nyt tämän huomasin.

Kauniisti valo siivilöityi lehtipuiden välistä.

Lehvistöt olivat tuuheat ja tasaisena pilvenä

ruskean maan yläpuolella.

Lehvistön ja maanpinnan väliin jäi

ihmisenkorkuinen tyhjä, ilmava tila.

Kaunis aluskasvillisuus reunusti metsää.

Tähän olisin voinut jäädä vain katselemaan luonnon kauneutta.

Ikäväkseni totean, että en ole marjastaja

enkä sienestäjä.

Metsä on minulle aina vieras ja kummallinen,

usein pelottava paikka.

Tämä metsä uhkui rauhaa ja kauneutta

sekä turvallisuutta.


Tämä oli vain pieni metsäkokemus.

Ajattelen, kuinka monen ihmeellisen

Jumalan luoman taideteoksen ohitse me vain ajelehdimme

tai kiirehdimme.


Syksy on tulossa.

Avaa Isä minun silmäni näkemään sinun kauniit maalauksesi.

Kiitän sinua kaikesta kauniista ja hyvästä;

punaisista omenoista naapurin puutarhassa,

syksyn tuoksusta,

pyöräilevista koululaisista aamuisin

ja pienistä ekaluokkalaisista,

jotka isot reput selässään astuvat pienillä jaloillaan

kohti koulua luottaen siihen

että minä opin ja saan kavereita,

ainakin yhden kivan ja hyvän ystävän.


Meillä on niin paljon rukoiltavaa ja siunattavaa ympärillämme.

Isä, anna voimia rukoilla uskon rukouksia.

Sillä minä tiedän ja ymmärrän, että sinun valtava voimasi ja viisautesi

on tämän kaiken yllä, kuin turvallinen kansi.


Anna meidän kulkea rauhassa sinun suojassasi,

niinkuin kulkisimme kuvan avarassa ja selkeässä metsässä.

Siellä ei pelottaisi, vaikka nukahtaisi

mättäälle.

Sillä tämähän on sinun metsäsi

ja me olemme melkein kuin kotona,

luonasi Isä.


keskiviikko, 5. syyskuu 2018

Ei tarpeeksi hyvä ja rakastava

IMG_2029.jpg


Tunnetko joskus samoin kuin minä eilen illalla

ja aika usein muulloinkin ?

En ole tarpeeksi hyvä, kiltti ja rakastava.

En ole tarpeeksi nöyrä, antavainen ja laupias.

En osaa

enkä jaksa tarpeeksi.

Tunnen olevani niin vajavainen ja huono.

Huono äiti, vaimo, pikkusisko

tai mummu,

saati seurakuntani jäsenenä.

Jos vain olisin toisenlainen,

edes vähän parempi kristitty,

varmaan moni asia olisi paremmin ja olisi helpompaa elää.

Perheenjäsenilläni olisi riittävästi rakkautta ympärillään.

Lastenlapsilla olisi paras mummu maailmassa.

Sisarukseni saisivat tuntea aitoa välittämistä

ja kaikki sasivat kuulla suustani enemmän rakkaudellisia sanoja.

Kaikki halaukseni olisivat moninkerroin lämpimäpiä, kuin nyt.


Voi Herra, kuinka haluaisin olla täynnä rakkautta kaikkia ihmisiä kohtaan.

Haluaisin tuoda rakkauden ja lämmön tunteita niille,

jotka kerjäävät rahaa kaupungin katujen varsilla

ja niille, jotka ovat pudonneet pois tavallisesta arjesta,

ja niille jotka palelevat rakkauden ja läheisyyden kaipuusta.


Mutta Herra, sinä tunnet minut.

Näet sydämeni kaipauksen olla hyvä ihminen.

Ilman sinua, en voi muuttua tai muuttaa itseäni.

Käännyn puoleesi

ja rukoilen

muuta sinä minua ja tee sellaiseksi kuin haluat.

Ja ehkä sinä, Suuri Jumala,

näet minut toisin, kuin itse näen itseni.

Et vaadi meiltä yhtään enempää, kuin mihin yllämme.


Rakkaudessasi sanot lapsellesi,

ei sinun toisenlainen toimintasi olisi asioita muuttanut.

Minä olen ollut aina läsnä ja minä olen asioita johdattanut.

Olen kuullut rukouksesi läheistesi ja ihmisten puolesta.

Minä olen Jumala

sinä luomistyöni tulos.

Minä olen Rakkaus

ja rakastan sinua juuri sellaisena kuin olet.

Olen savanvalaja

riittää, että asetut työpöydälleni

ja antaudut muovailtavaksi.

Minä teen sinustakin jotain uutta.

Mutta, jotta saan sinusta kestävän astian,

minun on vietävä sinut tulikuumaan uuniin, jossa vahvistut.

Älä silloinkaan ole peloissasi,

sillä minä en sinua jätä.

Tarvitsen vain itse muovaamiani astioita.

Prässätyt tusinatuotteet näyttävät kauniilta

mutta ne eivät kestä minun käytössäni.

Sinun sielusi on kallis ja kuolematon.


Kelpaan Jumalalle tällaisenaan.

Uskon, että minunkin kauttani virtaavat elävän veden lähteet.

Kiitän Jumalaani !





perjantai, 31. elokuu 2018

Ole kuin lupiini, Isä iloitsee sinusta

IMG_20180611_090656.jpg


Syyskuu alkaa.

Lupiinien aika meni ohitse jo kauan sitten.

Alkukesällä ne kukkivat

ja koristivat teiden pientareet kauniiksi.

Kaikki eivät niistä pidä.

Vasta, kun taittaa yhden varren ja laittaa

pieneen purkkiin,

katselee sitä läheltä,

voi nähdä sen kauneuden.

Juuri näin Taivaallinen Isämme tekee meille.

Hän katselee sinua ja minua aivan läheltä

ja sanoo varmasti, että kaunis,

ihmeellisen kaunis !


Joku voi ajatella

että olen kuin arkinen lupiini tuhansien ja tuhansien

samanlaisten joukossa.

Pian jo kuihdun ja lakastun.

Ei minulla taida olla mitään tehtävää täällä.

Kun olen kuivunut

minusta tulee vieläkin tarpeettomampi.

Peilistäkin katsoo minua joka aamu

vain samat vanhenevat kasvoni .

Mutta Jumala sanoo Raamatussa :


Herra, Jumalasi, on sinun kanssasi,

hän on voimallinen,

hän auttaa.

Sinä olet hänen ilonsa,

rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi,

hän iloitsee,

hän riemuitsee sinusta.

Sefanja 3:17


Kun Jumala, meidän Luojamme sanoo meille näin,

me saamme vaipua luottavaisesti hänen syliinsä

ja uskoa, että me olemme kauniita ja

Jumalan silmissä arvokkaita.

Hän lupaa tehdä meidät uudeksi.

Ei ole väliä, vaikka toisten ihmisten silmissä olisimme

vähäpätöisiä ja turhia.

Kun Jumala iloitsee meistä

me saamme luottaa, että hän on kanssamme.

Hän on voimallinen uudistamaan meidät.



Kuivuneena lupiini lähettää maailmaan monia pieni siemeniä.

Tuuli sirottelee siemenet juuri oikeaan paikkaan,

multaan, jossa ne ensi keväänä

nousevat maasta ja kukkivat auringon paisteessa.

Ohi kiitävistä autoista ihmiset ihailevat

erivärisiä lupiinikenttiä.

Vain Jumala tietää, että jokaisella kukalla, tuhansien joukossa

on oma erikoisuutensa.

Juuri siksi hän rakastaa ja iloitsee

niistä.

Hän iloitsee tänäänkin juuri sinusta ja minusta.

Olemme hänen luomistyötään.


maanantai, 27. elokuu 2018

TURVAVERKKO JA MEREN SYLI

IMG_20180811_100923.jpg


Lasten ollessa pieniä

en osannut kuvitella millaista elämämme olisi

kun he ovat aikuisia.

Nyt kun kokoonnumme lasten ja heidän perheidensä kanssa

joko meillä, mummulassa, tai jonkun lapsemme kotona,

on mekastus ja touhu melkoista.

Kaikki juttelevat yhdessä innokkaasti.

Minua ei tarvita keskusteluja avaamaan tai ohjelmaa keksimään.

Kaikki sujuu luonnostaan.

Me katselemme papan kanssa vierellä.

Tuntuu, että olemme pakahtumaisillamme onnesta

perheemme keskellä.

Nämä ovat eläman kohokohtia.


Kaukaiselta, mutta rakkaalta, tuntuu se aika jolloin

lapset tarvitsivat meitä alituisesti.

Mietiskelen,

kuinka kultainen aika juoksi ohitse.

Kuinka ihanat keväät ja syksyt

lämpimät kesäpäivät ja talven tuiskuiset säät

kuljettivat meidät perheenä eteenpäin.

Monet surun, pettymysten, ilon ja onnenkin kyyneleet

kastelivat poskiamme.

Näiden vuosien aikana yhteys lujittui.

Nyt olemme kuin turvaverkko toistemme ympärillä.

Me, mummu ja pappa, emme enää verkkoa kutomassa,

vaan tarpeen tullen voimme tuntea verkon kannattelevan meitä.

Ihmeellinen rakkauden ja huolenpidon verkko!

Joskus se on väljä ja vapaa

mutta tarpeen tullessa verkonsilmät kiristyvät

apua ja tukea tarvitsevan ympärillä niin,

että siihen voi luottaa, se kannattelee

ja tuo avun.


Tänä kesänä olemme useasti saaneet katsella

Kyröjokea ja Köykän koskea, joka kohisee ja  virtailee halki Pohjanmaan.

Näin virtailee meidän elämämme

alatai liikkeessä olevana ja pysähtymättä.

Toisinaan olemme kosken pyörteissä.

Matkan jatkuessa pääsemme tyveneen poukamaan.

Sieltäkin matka jatkuu kohti merta.

Vasta siellä saamme täydellisen levon.


Olemme jokainen matkalla kohti Isän kotia, taivasta.

Sinne saamme vuorollamme tulla

ikuiseen lepoon ja rauhaan.


On onnellista saada kulkea matka Jeesuksen kanssa.

Hänen turvaverkkonsa on vieläkin kestävämpi

kuin rakkaiden lähimmäistemme muodostama verkko.

Jumalan rakkauden syli odottaa meitä jokaista

jotka olemme antautuneet

Jeesuksen virran vietäviksi.

Elämä Jeesuksen kanssa on turvallista

mutta vielä ihanmpaa on päästä perille

Jumalan rakkauden mereen.

Jumalan sylissä olemme kotona, perillä.



perjantai, 25. toukokuu 2018

Lupa olla onnellinen- äitinäkin

IMG_0296.jpg

Syreenin ihana tuoksu ilmassa

aivan kuin lapsuudenkotini pihalla.

Suloinen tuoksu ja kauniit kukat

vievät minut aivan kuin paratiisiin.

Ainakin uskon, että siellä tuoksuivat ja loistivat suloiset kukat ja puut.

Tunnen sydämessäni suurta iloa ja kiitollisuutta

kaikesta siitä hyvästä, mitä Jumala on minulle suonut.

Koen halua ylistää ja kiittää Jumalaa.

Ajattelen, että en ole ansainnut näin hyvää olotilaa ja

onnellisuutta.

Onkohan tämä vain ohikiitävä elämänvaihe ?


Monen lapsen äitinä

mietin ja ajattelen lastemme elämää.

Jos joku heistä on surullinen tai hankalassa tilanteessa,

onko minullakaan oikeutta kokea olevani onnellinen ?

Juuri, kun kaikki voisi olla täydellisen hyvää,

tunnenkin pienen kiven murusen hiertävän sydämessäni.

Voin vaientaa sen tuntemuksen

tai voin sallia sen kaivautumisen yhä syvemmälle omaan sydämeeni,

kunnes se vie minut mennessään keskelle tuskaa,

oman lapseni tuskaa, jonka olemassaolosta en ole edes varma

- onko sitä olemassakaan?

Enhän elä lapseni elämää.

Voin vain kuvitella ja paisutella asiaa itsessäni.


On opeteltava aina vain kärsivällisyyttä.

Jos soittooni ei aina vastata,

jos en saa tekstiviestiini vastausta.

Olen kärsimätön ja itsekäs.

Joskus tällaisen odotuksen jälkeen tulee kuvallinen viesti

joka onkin täynnä iloa ja rauhaa,

eikä tietoakaan surusta.


Miten tämä äitinä oleminen onkaan vaikeaa!

Haluaisi olla hyvä, välittävä ja avulias äiti

miltei kaikkivaltias ja -taitava.

Ja olenkin vain ihan tuiki tavallinen äiti.

Mutta kuitenkin paras äiti omille lapsilleni.

Rukoileva äiti on hyvä äiti.

Sellainen äiti, joka kantaa lastaan rukouksin

ja luottaa, että häntä kannattelevat Iankaikkiset  käsivarret,

jotka eivät milloinkaa väsy kantamaan.

Ei edes silloinkaan, kun aivan kaikki lepää niiden rakkaiden käsien varassa.

Täydellisesti luottaen tulen taas luoksesi Jeesus!

Ja rukoilen, siunaa lastani ja kanna häntä.

Hän ei ehkä vielä edes ymmärrä kuinka turvassa hän onkaan,

kun sinun kätesi ovat hänen alapuolellaan.


Kiitos Jeesus, että saan olla onnellinen.

Saan iloita syreenien tuoksusta ja auringonpaisteesta.

Minun voimani eivät pitkälle kanna, mutta sinun voimasai,

Rakas Jeesus, ei lopu koskaan.


  • RSS/Atom-syöte

    RSS/Atom-syöte
  • IHMISSUHTEET, ONNELLISUUS, ILO, VALO, VARJO

  • Henkilötiedot