torstai, 11. tammikuu 2018

JOULUKORTTIEN SIUNAUS

IMG_0093.jpg

 

Tänä jouluna joulukorttien lähettäminen jäi minulta vähemmälle

kuin muina jouluina.

Mutta Taivaan Isä on antanyt meille paljon ihania ystäviä,

jotka muistivat meitä joulutervehdyksin

lähettämällä joulukortin.

 

Jo lapsuudestani muistan, kuinka ihanaa oli odottaa joulun alla postin saapumista.

Oli oikein kilpailua, kuka ehti postit noutaa laatikosta.

Niin tänä joulunakin odotin, luin lapsi, joulukorttien saapumista.

Varmaan siksi, että oma vointini oli huono joulunalusaikana,

tunsin valtavaa iloa jokaisesta kortista, joka meille tuli.

 

Katselen aina kortteja moneen kertaan.

Samalla saan tuntea, että kortin lähettäjä on ajatellut minua ja meitä.

Aivan kuin näen tämän lähettäjän perheineen

katsellessani korttia.

 

Koska tänä jouluna en saanut lähetettyä kortteja kaikille

joilta saimme kortin,

huomasin tässä olevan tärkeän rukousaiheen.

 

Kortteja oli 45 kappaletta.

Istuin rukoilemaan ja siunaamaan jokaista, jolta olimme saaneet kortin.

Tällä tavalla sain aivan kuin piipahtaa jokaisen ihmisen ja perheen luona

Jeesuksen kanssa.

En voi tietää mitä jokaiselle nyt kuuluu.

Mutta rakas Jeesus tietää

ja hän oli kanssani rukoilemassa.

Huomasin, kuinka sydämeni täyttyi ilolla ja rakkaudella

näitä ihania ystäviämme kohtaan.

Ehkä he eivät ole tienneet tai aavistaneet

että heitä on kannettu Jumalan käsiin.

Uskon Jumalan vastaavan

ja ehkä saan nähdä ja kuulla,

miten Jumala on tarttunut heidän elämäänsä

ja kuinka siunaus on yllättänyt

yksinäisenkin kortin lähettäjän.

Jumalalla riittä siunausta ja yllätuksiä kaikille.

On ihanaa saada rukoilla toisten puolesta

ja Jeesuksen välityksellä toivottaa siunattua alkanutta vuotta.

Ystävät ovat lahjaa.

 

 

sunnuntai, 7. tammikuu 2018

ET OLE YKSIN

IMG_3378.jpg


Neljä viikkoa olen Nani kisun kanssa oleillut paljon sängyllä.

Se on selvästi iloinnut ja nauttinut siitä, että olen ollut paikoillani

ja se on löytänyt ihanan lämpimän olopaikan ihan viereltäni.

Tavallisesti olen yleensä aina tekemässä ja puuhaamassa jotain.

Nyt olen oppinut olemaan

ja lepäämään.

On ollut mahdollisuus lukea ja kuunnella hengellisiä ohjelmia radiosta.

Olen saanut olla hiljaa Herran edessä ja mietiskellä ja rukoilla.

Monet ihmiset ja asiat nousevat hiljaisuudessa mieleen.


Toisinaan olen tuntenut lievää masennustakin ja yhdentekevyyttä.

Olen senkin tunteen antanut tulla ihan lähelle.

Ajatellut, että kaipa tämäkin on läpikäytävä.

Silti Jumala on ollut lähellä.

Jumalan huolenpito on tullut kohti

ystävien tekstiviesteissä ja puhelinsoitoissa.

Ennen joulua Jumala lähetti kaikkinaista apua meille

pienien ja isojen muistamisten merkeissä.

Kaikista näistä huomionosoituksista säteili muistaminen, välittäminen ja

lähimmäisenrakkaus.

Ystävät, lapset ja muut sukulaiset ja tuttavat ovat Jumalan suuri lahja.

Jokaista näistä ihanista ilontuojista

haluan kiittää.

Ovat varmaan olleet Jumalan lähettämiä enkeleitä.


Rukoukseni olisikin,

että silmäni olisivat edes vähän enemmän avautuneet näkemään toisten ihmisten

tarpeet ja kaipaukset.

Sanoohan Jumala meille Sanassaan:

Sen, minkä toivot itsellesi tehtävän

tee se toiselle.


Sulje rakas Jeesus tänä iltana kaikki ne,

jotka tarvitsevat apua ja lähimmäisen lämpöä,

pientä huomion osoitusta tai rukousta,

sinun hellään ja rakkauden täyttämään syliisi.

Anna alakulon ja pettymysten kaikota pois.

Anna kaipaavien tuntea sinun hellän kätesi paino ja kosketus

siinä, missä on kipeä paikka

ja kolkuta sydämen ovelle

ja käy sisälle, jos ovi on auki.

Näin sinä olet luvannut tehdä.

Kiitos ja ylistys sinulle

Pyhä Jumala !


torstai, 4. tammikuu 2018

RUKOUSVARTIO

IMG_0084.jpg


Aikaa on vierahtänyt paljon edellisestä kirjoituksestani.

On tapahtunut paljon asioita, joista olisi ollut hyvä kirjoittaa,

mutta en ole saanut sitä tehtyä.

Pienet tyttöset ovat saaneet nimet ja heistä on ollut paljon iloa.

Suuri Jumalan siunaus on ollut perheemme yllä.

Tämä siunaus on ollut yllämme silloinkin,

kun jouduimme auto-onnettomuuteen.

Säästyimme kaikki kolme pahoilta vammoilta.

Emme saaneet ruhjeita, eikä verenvuotoja.

Murtumia tuli, mutta niistä selvitään.


Joulukin saapui vähällä vaivalla.

Nyt levätessä, oli aikaa keskittyä tärkeinpään.

Sain aivan kuin astua sisään Jumalan Sanaan

ja sitä kautta Beetlehemin seimellekin

Jeesuksen luokse ja sieltä

pääsiäisen valoon ja iloon, pelastukseen.

Rakas Jeesus kasvoi seimenlapsesta koko maailman Vapahtajaksi !

Tämä on joulun sanoma ja tässä tahdon viipyä.

Parantumiseeni vaadittava lepo on tuonut tullessaan suuren siunauksen.

Aluksi en pystynyt rukoilemaan, en jaksanut.

Silloinkin Jeesuksen läheisyys tuntui ja toi rauhan.

Sain viestejä, kuinka monet rukoilivat puolestani.

Silloin jaksoin sanoa Herralle: anna sinä voimaa rukoilijoille.

Ja Herra antoi heille voimaa ja halua rukoilla.

Tätä on olla rukousten kannattelemana silloin,

kun itse ei jaksa muuta  kuin huokaista Isän puoleen.

Herra palkitsee esirukoilijat,

minulta ei vaadita mitään muuta kuin ottaa vastaan.

Isä on hoitanut meitä eteenpäin ihmeellisesti

antaen kipujen väistyä vähitellen

voimien lisääntyä

ja elämänhalun kasvaa.

Läheiset, ystävät ja naapurit ovat tulleet yhä tärkeämmiksi.

Heidän pelastumisensa on alati rukousaiheemme.

Koskaan emme voi tietää, lähdemmekö viimeiselle autoajelulle tai mitä huominen tuo tullessaan.

Rukoillaan, että kaikki olisimme valmiit lähtemään Isän luokse

Jeesuksen kalliilla verellä pestyinä.

Iltarukouksemme lopuksi rukoilemme mieheni kanssa yhdessä

vanhan lasten rukouksen, joka on turvamme yönkin ylitse.


Levolle lasken Luojani.

Armias ole suojani.

Sijaltain jos en nousisi

taivaaseen ota tykösi.

Amen








maanantai, 27. marraskuu 2017

Mitä teimme myyjäisissä?

IMG_0752.jpg

Olin joulunavaukseen liittyvissä myyjäisissä.

Olin siellä siksi,

että olimme seurakuntana varanneet oman pöytäpaikan.

Oli tarkoitus tuoda esille oikeaa joulun sanomaa.

Emme siinä tainneet kovin hyvin onnistua.

Jotain olisi pitänyt tehdä toisin.

Tarjosimme hengellisiä kirjoja

ilmaiseksi.

Koetimme ojentaa ohjelmalehtistä,

jossa oli tulevat tapahtumamme.

Olimme iloisia ja hymyilimme.

Myimme yhdellä eurolla arpoja,

joissa jokaisessa oli voitto.


Olimme siis aivan samanlaisia, kuin kaikki muutkin,

paitsi meidän pöydässämme oli paljon vähemmän tavaraa.


Mutta meillä ei sittenkään ollut tärkeintä.

Meillä ei ollut Jeesusta !

Oli hän kyllä sydämissämme

mutta me annoimme hänelle vain ihan vähän tilaa.

Oikeastaan emme häntä tainneet mainatakaan,

vaikka hänen tulisi olla jouln sankari.


Anna meille anteeksi Jeesus !

Me emme tienneet, mitä me teimme.

Me olimme vievinämme sinua ihmisten keskelle,

mutta emme me osanneet.

Niin äkkiä menimme muiden mukaan.


Ehkä tulee vielä ensi joulu.

Opeta meitä rakas Jeesus siihen mennessä ,

miten otamme vain sinut mukaamme

myyjäisiin,

jossa kaikki tuntuu niin turhalta

ja  kovin vaatimattomalta

verrattuna valtavaan sanomaan,

joka sinä olet, Vapahtajamme.


Anna meille aikaa tämä vuosi.

Me koetamme kuunnella ja nähdä,

mitä sinä haluat antaa ihmisille

joulumyyjäisissä.

Sinä sanot:

Älkää mukautuko tämän maailman menoon,

vaan muuttukaa,

uudistukaa mieleltänne,

niin että osaatte arvioida,

mikä on Jumalan tahto,

mikä on hyvää,

hänen mielensä mukaista ja täydellistä.

Room 12:2


Jospa ensi joulun myyjäisiin veisimme sinun loistosi, kirkkautesi

ja ylitsevuotavan rakkautesi.

Silloin ehkä monet voisivat löytää lahjoista suurimman

ikuisen elämän sinussa, Jeesus.

lauantai, 25. marraskuu 2017

KASTEMEKKO JA SIUNAUS

IMG_2500.jpg


Tämä kaunis perinteinen kastemekko

puetaan pian sukumme pienimpien ylle.

Kahtena peräkkäisenä adventti sunnuntaina

saamme kokoontua lapsen suureen juhlaan.

Viimeksi tässä puvussa kastettiin poika vauva.

Silkkinauhat olivat silloin vaalean siniset.

Nyt vaihdoin ne vaalean punaisiin.

Nämä kastettavat tyttöset ovat lapsenlapsiani.


Ten tämän työni huolella ja rakastaen.

Emme vielä tiedä kastettavien  nimiä.

Ne paljastuvat vasta, kun pappi nimeä vanhemmilta tiedustelee.

Onneksi Jeesus tuntee nämä pikkuiset jo nyt.

Hän tietää heidän elämänsä kokonaisuudessaan.


Laitoin kuntoon myös pienen liinan, jolla vauvan pää kasteen jälkeen kuivataan.

Kasteessa pienokaisesta tulee Jumalan lapsi

Jeesuksen sovitustyön kautta.

Hänet liitetään Jumalan perheväkeen.

Hänestä tulee myös taivaan perillinen.


Mutta tähän sisältyy yksi ehto.

Lasta tulee opettaa tuntemaan Jeesus ja hänen

kallisarvoinen pelastustyönsä niin,

että lapsi kasvaessaankin voi olla varma,

että hän on Jumalan oma lapsi

ja että hänen pahat tekonsa on jo sovitettu.


Jos lapsi ei sitä kasvaessaan saa mistään kuulla

hän lähtee kulkemaan omia teitään,

maailman teitä ja vähitellen

kulkee yhä vain kauemmas Jumalasta.

Kastekaan ei enää riitä pelastukseen,

jos ihminen hylkää ja jättää sen taakseen.


Mutta, jos hän kuitenkin palaa Jumalan yhteyteen

ja haluaa olla Jeesuksen oma,

silloin hänellä on siihen täysi oikeus.

Isä taivaassa näkee sen hetken,

kun pienokainen kastettiin Jeesuksen Kristuksen nimeen.

Taivaan Isä näkee merkin ,

joka kerran piirrettiin kasteen yhteydessä

vauvan kasvoihin ja rintaan.

Kyllä, rakas lapseni,

sinä olet minun.

Tule takaisin, minä odottelin jo sinua.


Näitä pikkuisia on kannettu Isän eteen jo ennen syntymäänsä.

Nyt me isovanhemmat rukoilemme heidän puolestaan

aamuin ja illalla viimeiseksi.

Tämä on meidän mummujen ja pappojen kallis tehtävä.




  • RSS/Atom-syöte

    RSS/Atom-syöte
  • IHMISSUHTEET, ONNELLISUUS, ILO, VALO, VARJO

  • Henkilötiedot