maanantai, 19. elokuu 2019

Nokkosperhonen iloksemme lähetetty

IMG_20190817_165855.jpg


Syksy tuo tullessaan rehevyyttä luontoon.



Se herkkä vehreys, joka keväällä ilmestyi

ensin koivun hiirenkorviin

ja sitten kaikkialle heräävän luonnon keskelle,

on kesän kuluessa puhjennut kukkaan ja loistoon.

Olemme saaneet elää vihreän luomakunnan ympäröimänä.


Nyt hiljaa,

aivan kuin vaivihkaa

hiipivät toisenlaiset värit näyttämölle.


  

Monet kasvit kertovat kesän loppumisesta.

Tuntuu kuin niiden voimavarat olisi käytetty loppuun.

Viimeiset nuput avautuvat vaivalloisesti ja

monet jäävät avautumatta.


Mutta on silti myös niitä,

jotka juuri nyt ovat uhkeimmillaan ja niiden voimakas hehku

erottuu entistäkin selvemmin

hiljaa kuihtuvan luonnon keskeltä.


Huomaan joka vuosi itsessäni sen,

että kun kesäkukkien loisto alkaa hiipua,

täytän yhä harvemmin kastelukannuani

viedäkseni vettä janoisille kasveille ja kukille.


Ehkäpä tässä elokuussa teen parannusta

ja kastelen kukkiani yhtä säännöllisesti kuin

kesälläkin.

Tosin huomaan kukkien janon hiipuneen ja ne tulevat toimeen

 niukemmalla kastelulla.


Taivaallinen Isä pitää meistä aivan yhtä hyvää huolta

joka päivä,

olimmepa sitten vauvoja tai vanhuksia.

Jokainen aamu saamme luottaa

että Isä kastelee, hoivaa ja vaalii meitä jokaista.

Hän tuntee, loistavan puutarhurin tavoin,

kuinka paljon vettä, ravinteita ja auringon lämpöä me

tarvitsemme ja kestämme.

Ei hän väsy kastelemiseen

vaan aina hän ruokkii meitä

Sanallaan ja kauniilla ihmeillään.

Hänen lämmin rakkautensa on meidän ravinteemme,

jota ilman emme jaksa yhtäkään kukintoamme avata.

Häneltä on kaikki hyvä tullut meidän osaksemme.


Ja Isä lähettää pienen, kauniin nokkosperhosen

kukkien keskelle

kuin viestiksi:

Minä pidän huolen sinusta.

Avaa vain silmäsi ja katsele, kuinka ihmeellinen

on maailma, jonka keskellä elät ja liikut.

Kiitos Isä,

että pidät meistä huolta.




tiistai, 13. elokuu 2019

Isän lapsina kivikossa

IMG_20190731_112136.jpg

 

Ei aina tarvita sanoja kuvaa katsellessa.

Riittää, että kokee hyvän ja turvallisen olon.

Tällä paikalla seisoin joitain päiviä sitten.

Katselin Turrin rannasta Pyhäjärven aaltoihin.

Katselin Jumalan muovaamia kiviä.

Jokainen oli erilainen.

Läheltä katsoen jotkut olivat kauniita kuin korut.

Toiset olivat niin suuria, että niiden komeus näkyi kauas.

Oli paljon kiviä, jotka olivat juuri muovautumassa

uuteen muotoonsa.

Niiden yli aallot löivät jatkuvasti.

Väliin isot tyrskyt osuivat niihin.

Toisinaan hiljainen, lempeä laine vain hipaisi kiven pintaa.

Jossain tällaisessa kiviröykkiössä me jokainen olemme.

Ehkä kerran luulimme jo olevamme tarpeeksi hiottuja.

Mutta sitten tulikin suuri myrskyaalto, joka pärskähti  lujaa

päällemme,

tunsimme taas olevamme myrskyn kourissa,

oikein myrskyn silmässä.

Ei auttanut muu kuin olla ja odottaa

koska myrsky taantuu.

Ainahan se taantuu ja tulee tyven, hiljaisuus.

 

Me emme voi ilmoja ja tuulia säätää.

On paljon meitä voimallisempi Hän,

joka ilmat ja myrskyt lähettää.

 

Ihmisen osa on olla ja nöyrtyä vastaanottamaan kaikki,

mitä Isä meille antaa.


Kun olemme saaneet olla aaltojen hyväilyssä auringon kimmeltäessä vedenpinnalla,

 olemme tunteneet turvalliset kädet ympärillämme.

Meidän on ollut hyvä olla siinä ilman pelkoa tulevasta.


Isä muokkaa ja muovaa

mutta hän myös hyväilee ja lämmittää.

Kaikki koituu parhaaksemme.


Ja kuvassa kauempana siintää silta,

jota pitkin monet rakkaamme ovat palanneet koteihinsa.

Tässä on hyvä olla,

Isän rakkauden ympäröimänä.

Kaikki hänen kädessään.

Elämä,

tämä hetki,

huominen ja kuolemakin.

 

 

 

maanantai, 29. heinäkuu 2019

Nanin seikkailu ja paluu.

IMG_20190726_145653.jpg


Meidän Nani-kisu on siisti sisäkissa.

Meille tulonsa jälkeen, sille koetettiin opettaa

hihnassa kulkemista,

jotta se pääsisi turvallisesti ulos.

Mutta se kauhistui valjaita joita sille yritettiin laittaa.

Muutaman yrityskerran jälkeen

annoimme sille periksi

ja niinpä sen kohtaloksi on tullut

pelkkästään sisäkissana oleilu.


Nyt pojantyttäremme halusi ehdottomasti opettaa hiukan Nania.

Hän sai kuin ihmeenkaupalla puettua sille valjaat ja niihin

kiinnitettyä hihnan.

Tämä kaikki vaati todella paljon kärsivällisyyttä,

lempeyttä, lahjontaa ja varmoja otteita.

Niinpä lopulta saatiin Nani takapihan ruohikolle

valjaat yllään ja hihna tukevasti tytön käsissä.

Ennen ruohikolle uskaltautumistaan Nani kyyhötti aikansa terassilla penkin alla.

Ruohikolla se ei tiennyt minne mennä.

Se koetti mennä aidan alitse naapurin puolelle.

Se tuntui olevan yhtäaikaa innoissaan ja hädissään.


Kun olimme ilomme kukkuloilla tästä tilanteesta,

tapahtui se, mitä emme osanneet odottaa.

Nani sai ujutettua itsensä ulos valjaista,

jotka olivat ehkä liian löysät.

Sitten se kipitti aitojen alitse ja tahtoi aluksi piiloutua.

Vaihtoi paikkaa ja me seurasimme sen kulkua.

Huutelimme ja ja haimme herkkuja.

Kauas se vielä ei mennyt.

Lopulta se säntäsi vastapäisen naapurimme leikkimökin alle.

Viipyi siellä jonkin aikaa

ja sitten se tuli näkösälle.

Istahti nurmikolle ja antoi otta itsensä syliin.

Pieni nyttö nappasi kissan varmoin ottein syliinsä ja kantoi suorinta tietä sisälle mummulaan.

Tämä oli Nanin kesäseikkailu,

joka  päättyi onnellisesti.

Ja tämä oli myös ihana näyttö tytön taidosta kohdella kissaa,

jota hän rakastaa paljon.


Näin mekin joskus lähdemme sellaisille reiteille,

jotka Isä tietää meille pahoiksi.

Pyristelemme irti ja teemme oman päämme mukaan.

Hetken harhailtuamme

huomaamme, että sittenkin olisi hyvä

jos Isä ottaisi syliinsä ja kantaisi takaisin turvaan.

Ja näin Isä tekee

kertatoisensa jälkeen, sillä hän rakastaa meitä.


Nani sai kunnon aterian ja loppupäivän se lepäili onnellisena auringossa sohvalla.

perjantai, 5. heinäkuu 2019

Anneli lähetti joulukortin

IMG_20190705_114144.jpg


Tämä on vanha joulukortti, joka tuli käsiini sattumalta.

Se oli ehkä äitini kirjanmerkkinä.

Rakas äitini on syntynyt uonna 1908.

Hän kuoli 93 vuotiaana nukkumalla kauniisti pois.

Hän muutti Isän luokse onnellisena.


Tämä kortti on kaunis ja ihmeellinen, sillä toisella puolella

on todellakin painettuna teksti:

Rauhallista Joulua ja

Onnellista Uutta Vuotta


Äitini oli saanut tämän kortin jäätyään leskeksi.


Tänä aamuna luin Fredrik Wislöffin kirjaa

Raitis usko.

Wislöff kertoo Uskon perusta kappaleessa mm näin:

Raamattu ilmoittaa meille selvästi, mikä on evankeliumin varsinainen ydin.

Evankeliumia sanotaan sanaksi rististä.

Evankeliumia ei määritellä seimen sanomaksi.

Ei myöskään sanomaksi tulisista kielistä

vaan sanaksi rististä.

Kristinuskon perustaa ei laskettu Beetlehemin tallissa

eikä Jerusalemin kokoushuoneessa

vaan Golgatalla.

Kristinuskon vertauskuvana ei ei ole seimi

eikä tulenliekki vaan risti.


Tätä lukiessani muistui mieleeni tämä ihana joulukortti.

Sen olivat lähettäneet äidilleni

Serkkuni Anneli ja hänen Leena tyttärensä.

Siunaan heitä ja rukoilen heidän puolestaan.


Ilman tätä Jeesuksen ristintyötä

ei meillä olisi mitään syytä viettää joulua.



lauantai, 22. kesäkuu 2019

Hyvää juhannusyötä ja huomenta!

IMG_20190621_082907.jpg


Kesäpäivä on ollut ihanan lämmin, helteinen.

Kävin juuri kastelemassa ulkona kukkia.

Pieni illan viileys tunui iholla.

Oli aivan tyyntä ja hiljaistakin.

Sydämessäni koin lempeää rauhaa ja iloa.

Tällainen on Suomen juhannusilta tänä kesänä.


Muistan, kuinka viime juhannus oli aivan toisenlainen.

Katselimme ikkunasta, kuinka rankkasade iskeytyi maahan ja ikkunoihin.

Valtava tuuli lennätti tieltään kaiken irrallaan olevan.

Salamat välkähtelivät tiheään tahtiin,

niin ettei jyrinästä voinut päätellä ukonilman etäisyyttä.


Tällaistahan elämämmekin on.

Toisinaan saamme kulkea päivänpaisteessa

ja joskus on pakko jatkaa kulkua, vaikka ympärillä olisi kuinka kova rajuilma.

Elämässämme on paljon asioita

joihin emme itse voi vaikuttaa.

Jos kaikki olisi meidän vallassamme

elämämme olisi aina onnellista ja helppoa.


Olen minäkin kulkenut monissa rajuilmoissa,

pyristellyt ja valittanut.

Vasta silloin, kun olen antautunut ja tyytynyt

huomaamaan itseni voimattomaksi muuttamaan asioita,

olen päässyt vetämään henkeä.

Ajan kuluessa olen saanut ymmärtää

että on olemassa paljon minua suurempi ja voimakkaampi.

Hän ohjaa kulkuani.

Aina ei ole helppoa taipua Luojan tahtoon.

Mutta kun siihen taipuu, saakin kokea ihmeellisen rauhan.

Elämässä aika moni asia, joka on tuntunut ylipääsemättömältä,

onkin aikaa myöten muuttunut siunaukseksi.


Jos tällainen ajattelumalli tuntuu sinusta mahdottomalta,

niin etsi Jumalaa elämääsi.

Rukoile häntä ja kerro, että voimasi ovat lopussa,

etkä  pääse enää yhtään eteenpäin.

Taivaallinen Isä on luvannut Sanassaan meille jokaiselle näin:

Huuda minua avuksesi hädän päivänä!

Minä pelastan sinut,

ja sinä kunnioitat minua.

Psalmi 5:15

Monet muutkin psalmit kertovat ihmeellisellä tavalla,

kuinka Jumala on kanssamme ja

antaa avun, ihmeellisen avun.

Voimme myös pyytää Jumalaa parantamaan sairautemme ja

auttamaan kaikessa, mihin apua tarvitsemme.

Jeesuksen nimessä rukoilemalla

saamme jokainen nähdä

kuinka Jumala toimii elämässämme.

..........

Kauniista juhannusillasta lähdin liikkeelle.

Kuinka tähän päädyimmekään ?


Me saadaan nyt kiittää ja saadaan myös anoa ja pyytää.

Isä tietää jokaisen tilanteen

ja hän rakastaa ehdoitta aivan jokaista.

Hän kuulee rukouksemme !


Hyvää juhannusyötä

ja kaunista huomenta.




olen saanut nähdä

  • RSS/Atom-syöte

    RSS/Atom-syöte
  • IHMISSUHTEET, ONNELLISUUS, ILO, VALO, VARJO

  • Henkilötiedot