torstai, 25. toukokuu 2017

Nuput aukeavat RAKKAUDESTA

IMG_1900.jpg



Sain ystävältäni kauniin kukan

ystävänpäivänä helmikuussa.

Koetin hoitaa sitä hyvin,

kuitenkin vähitellen sen kukat kuivuivat ja ne oli pakko

leikata pois.

Annoin sen viipyä ikkunalaudalla

ja siinä se sai auringonvaloa.

Hoidin sitä parhaan kykyni mukaan.

Jonkin ajan kuluttua huomasin

että siihen oli ilmestynyt pienen pieniä kukan nuppuja.

Se tuntui viihtyvän hyvin.

Se sai valoa ja vettä riittävästi.

Kukat alkoivat avautua varovaisesti.

Ensin vain yksi kukka, sitten joka päivä yhä uusia kukintoja ilmaantui.

Olin kovin ihastunut tähän kukkaan.

Olin jo luullut menettäneeni sen  kokonaan,

mutta se oli elinvoimainen ja kukoistaa edelleen kauniina

ikkunalaudallani.

Siinä se on ilonani ja muistuttaa minua siitä,

että joskus omassakin elämässäni huomaan kaikkien kukkien jo kukkineen

ja edessä näyttää olevan ankea arki.

Mutta  silloin Jumala on jo valmistelemassa uusia, kauniita kukkia elämääni.

Hän on minun kukkahoitajani.

Ensin hän on leikannut pois huonot kukat tai ne, joiden aika on ohitse.

Hän kastelee ja antaa lämpöä ja rakkautta niin,

 että uudet nuput valmistuvat salassa

ja vähitellen alkavat avautua.

Hetken levättyäni saan taas uudelleen kukoistaa.


Miten onkin niin, että kaikki ympärillämme vakuuttaa meille,

että Isä on hyvä ja suuri, kaikkivoipa.

Hän muuttaa erämaan niityksi, jossa raikas vesi solisten virtaa.

Hän avaa uusia alkuja sinne, missä oli vain kuivuneet korret.

Hän rakentaa uutta sinnekin, missä ollaan elämän raunioilla

eikä mitään toivoa paremmasta ole näkyvillä.

Isä, Jumala, auta meitä lapsiasi avaamaan silmämme

näkemään sinut ja sinun työsi kaikkialla

ympärillämme ja toisissa ihmisissä,

sillä sinä totisesti teet uutta.

Ja kaiken sinä teet parhaiten

sillä sinä teet kaiken

RAKKAUDELLA.



keskiviikko, 24. toukokuu 2017

Muistot nukketalossa

IMG_1910.jpg


Kun on muuttamassa, pitää karsia paljon tavaroita.

Voi olla aika vaikeata valita mitä antaa pois ja mitä säilyttää.

Elämässä monet rakkaat ja ihanat hetket ovat kiitäneet ohi.

Jäljellä ovat muistot.

Valokuvia on paljon.

Ennen ne koottiin albumeihin, joista niitä oli hauska katsella,

nykyään harvemmin tulee tätä tehtyä.


***********


Nukkekoti oli aiottu viedä kierrätyskeskukseen,

mutta sitten näin sieluni silmillä  pienet, suloiset tyttömme

 leikkimässä tämän nukketalon ääressä.

Siitä on monta vuotta.

Muistan kuinka he jakoivat pienet nukkeasukkaat

ja valistsivat kalustamansa huoneen.

He hääräilivät ja leikkivät pitkiä toveja keskenään.


***********

Nyt katselen näitä nukkekodin huoneita ja muistan lapsemme.

Pienet mekot, sukat ja ensiaskelkengät,

vauvan unilaulu soittorasia, palikkalaatiko, palleron enkelikirja

ja pienen koululaisen tekemä puukuormuri.

Yhdessä huoneessa lastenlasten vauva-albumit.

Tässä vain pikkuriikkinen osa niistä hetkistä, jotka elin lasten kanssa.

Nyt niihin vilkaisukin saa mieleni täyttymään kiitollisuudella.

Kuinka Jumala olet ollut niin hyvä, että olet antanut

syliini nämä lapset.

Kiitos, että olet antanut sydämeni kasvaa heidän mukanaan.

Olen iloinnut, itkenyt nauranut, uupunut, rähissyt,

huutanut ja rakastanut,

olen hellinyt, valvonut, puhaltanut ja pyytänyt anteeksi.

Olen ollut ihan tavallinen äiti.

************

Pikkutalon alapuolella ovat lasten kirjat.

Useita niistä on luettu jokaiselle vuorostaan niin monta kertaa,

että kannet ovat hajonneet ja sivuja repeillyt.

Iltasatuhetket, peittelyt, suukot ja enkelinsiipien suoja.

************

Kun mietin kotia

ajattelen, mikä on minun kotini ?

Onko se tämä, jossa nyt asumme kahdestaan,

vai onko se vanha kotimme, jossa asuimme 31 vuotta?

Ehkä se, jonka itse rakensimme, rivitalonpätkä,

kun kolmas lapsemme oli syntynyt.

Sitä ennen oli jo kolme kotia meillä ollut.

Ja vielä oma lapsuuteni koti,

jossa äitini ja isäni minua rakastivat.

Ei täällä meillä ole pysyvää kotia,

kaikki on katoavaa.

Olenkin vasta matkalla kotiin.

Olen matkalla luoksesi Jeesus.

Kiitos Jeesus, että olet koko matkan kanssani.

Kiitos jokaisesta kodista ja kiitos kaikista rakkaistani,

joita olet minulle suonut.

Jokaisesta kodistani on jäänyt muisto ja jälki sieluuni

niinkuin nukkkodin pienet esineet huoneissaan

muistuttavat matkasta, joka on kuljettu.










perjantai, 19. toukokuu 2017

Epätoivosta rakkauden syliin

IMG_1412.jpg


Aamulla ja päivälläkin ylistimme Jumalaa.

Sitten tapahtui jotain, mikä pudotti alas.

Kaikki valui taas hiekkaan.


Mutta kuka se oli joka niin kuiskasi ?

Se et ollut ainakaan sinä Jumalani.

Sinähän olit silloinkin kanssamme.


Vain kiusaajan kylmältä tuntuvat kourat puristivat sielujamme.

Se halusi kutsua tanssiin, jossa epätoivo säestää

ja ihminen pyörii sen tahdissa.


Mutta tähän tanssiin emme lähde.

Emme sittenkään,

vaikka oikeasti asiat ovat ylitsepääsemättömiä.

Sinähän olit ja olet luonamme ,rakas Jeesus, koko ajan.

Sinun avullasi me hyppäämme yli muurin,

näinhän sinä lupaat.


Vaikka eteemme kohoaisi millainen muuri hyvänsä

sinä nostat meidät.

Sinä viet asiamme päätökseen

oikeaan ratkaisuun.


Herra jälleen kerran me antaudumme sinun tahtosi varaan.

Sinä, Jeesus, tiedät

kuinka vaikeata on luopua omasta tahdosta

ja luovuttaa se kokonaan sinulle

ja sanoa

tee mitä vain Herra,

se on parasta mitä meille voi milloinkaan tapahtua.


Jumalan lapsi,

sellaisia me olemme.

Kutsuttuja, nimeltä kutsuttuja.

Häneen me turvaamme.

Puolellamme on Kaikkivaltias.

Hän on voimallinen ja hän on Rakkaus.

Rakkaudessa ei ole pelkoa.

Rakkaus karkottaa pelon.


Tässä me olemme sylissäsi Isä.

Meillä ei ole mitään hätää.


Rakas Herra Jumala

katsahda niiden puoleen

joilla on paljon suurempi hätä kuin voimme edes kuvitella.

Hoida heitä joilla ei ole ruokaa eikä edes puhdasta vettä juotavaksi.


Anteeksi, Isä, että minä hätäännyn ja vapisen

 niin kovin vahästä.


Auta heitä, joilla on ihan oikeasti hätä

heillä ei ole mitään.

Ilmesty ja anna toivoa ja pelasta iankaikkiseen elämään.



maanantai, 15. toukokuu 2017

Äidille !

IMG_1894.jpg

Vielä pieni eilisen päivän muisto.


Pieni sormi on tämän kortin taiteillut rakkaudella mummulle.

Teksti on puhutteleva ja nostaa kyyneleet silmiini

kun luen sitä.


"Sinä opetat heidät lentämään,

mutta he eivät lennä sinun lentoasi.

Sinä opetat heidät unelmoimaan,

mutta he eivät unelmoi sinun unelmaasi.

Sinä opetat heidät elämään,

mutta he eivät elä sinun elämääsi.

Kuitenkin,

joka lennossa,

joka unelmassa

ja joka elämässä

säilyy aina jälki suunnasta jonka opetit"


-Äiti Teresa-


Juuri näin toivonkin, että lapsemme ajattelevat.

Jokaisella on oma tiensä

mutta jotain sittenkin säilyy sydämessä

mikä on kotoa "opittua".

Ei aina edes opetettua, vaan aistittua ja elettyä yhteyttä.


Siunaa Jeesus lapsiamme !


sunnuntai, 14. toukokuu 2017

Äitienpäivän illassa haikeus

IMG_0030.jpg

Ihana äitienpäivä ona vaipumassa iltaansa.

Leivoin svinhuvudin kakun, koska rakastan sitä.

Mieheni, lastemme isä, laittoi herkullisen aterian.

Lapset toivat orvokkeja, ruusuja, taimia ja ihania lastenlasten tekemiä kortteja.

Kahvipöydässämme oli myös jäätelöä suklaakastikkeen kera

ja aamulla leivottuja sämpylöitä ja popcorneja.

Iltapäivän hetkessä oli iloa, riemua ja naurua.

Lähtöhalausten jälkeen auto toisensa jälkeen lähti pihasta.

Yhteinen hetki oli ohi.

Jäljelle jäi hivenen haikea olo.

Lasten ollessa pieniä

talo oli aina täynnä touhua, lähtemisiä, tulemisia, ovikellon ja puhelinten pirinää.

Nyt me kaksi istumme ja katsomme uutisia.

Juomme teetä ja syömme vatsamme täyteen kakkua.

Äitinä oleminen on ihanaa, vaikeaa, suloista ja haikeaa.

Vuosia sitten elämään tulla tupsahteli kääröjä,

jotka kasvattivat äidiksi ja isäksi.

Elämä oli kasvua joka taholla.

Oli elämämme kukoistuksen aika.

Sitten kaikki alkoi valua pois käsistä.

Yksi toisensa jälkeen löysi oman tiensä

ja vähän aikaa sitten viimeisin, kuudes lapsikin,

latasi tavaransa laatikoihin ja saattelimme hänet omaan kotiinsa.

 

Tätähän elämä on.

Kasvua, kukoistusta ja hiljaista pienentymistä.

Lähtöruutuun on tultu.

Vain me kaksi, ja kissakin vielä.

Ihanaahan tästä on jatkaa.

Monta vuotta sitten lähdetty yhteiselle matkalle, elämään

katsomaan mitä se tuo tullessaan.

Paljon toi ja kaikesta saamme kiittää.

Hyvä näin.

Vaikka haikealta sydämessä sittenkin vähän tuntuu,

päällimmäisenä on kiitollisuus.

 

  • RSS/Atom-syöte

    RSS/Atom-syöte
  • IHMISSUHTEET, ONNELLISUUS, ILO, VALO, VARJO

  • Henkilötiedot