Minulla on ihana ystävä, tämä pieni Nani.

Tässä se osallistuu kanssani "aamuvartioon".

Se katselee, kun otan Raamattuni ja alan lukea sitä.

Kun vain luen ja luen, se kyllästyy ja alkaa katsella ulos ikkunasta.

Se katselee ihmisiä, jotka menevät autoillaan töihin tai kouluun pyöräileviä lapsia.

Naapurin rouva vie pienintään päiväkotiin verkkaisesti ja ihailtavan kiireettömästi kävellen.

Pienestä metsiköstä loikkii iso rusakko kadun reunaan. Jää siihen istumaan ja kuuntelemaan.

Aikansa istuttuaan se ponnii pitkin loikkauksin katua alas ja häipyy jonnekkin.

Jos ei ole mitään katseltavaa, Nani jatkaa rauhallisesti aamupesujaan.

Katsahtaa minuun päin kysyvästi. Mitähän nyt tapahtuu ?

Tässä me olemme, Jeesuksen jalkojen juuressa.

Nani valkoisen Jeesuspatsaan äärellä ja minä tunnen olevani ihan Jeesuksen jalkojen juuressa.

Hyvä paikka kummallakin. Ei mitään hätää. Kaikki asiani voin tänäkin aamuna tuoda  hänelle,

joka on luvannut kaikki kuormani kantaa.

Nani katsoo minuun ja on varmasti ihan samaa mieltä, ja asettuu loikoilemaan ja nauttimaan olostaan.

 

Psalmi 131:

Herra sydämeni ei ole korskea

eivätkä silmäni ylpeät.

Minä en ole tavoitellut suuria,

en pyrkinyt liian korkealle.

Ei, olen löytänyt rauhan,

mieleni on tyyni.

Niin kuin kylläinen lapsi lepää äitinsä sylissä,

niin on minun sieluni levollinen.

 

Lepoa päivääsi, olet valinnut hyvän osan.