Etsin hiljaista, yksinäistä paikkaa,

olematta kenellekään töykeä

pyytämättä olemaan hiljaa

tai poistumaan.

Etsin sitä salaista paikkaa jossa kohtaan sinut , Jeesus.

Joskus illalla tai yöllä

rakennan lämpimän hupun peitosta.

Siellä tulen lähellesi, Jeesus.

Silloin voin puhua sinulle salaisuuksia

sillä minä tiedän että sinä kuulet hiljaisenkin kuiskaukseni.

Kuulet, vaikka vain ajattelisin sanoja mielessäni

ja osoittaisin ne sinulle, Jeesus.

 

On varmaan paljon yksinäisiä ihmisiä

joille yksinäisyyden etsiminen tuntuu oudolta

ja kummalliselta.

Vaikka eläisikin aivan yksin omassa kodissaan

voi silti olla hälinän keskellä.

Ympärillä luettavaa, katsottavaa ja kunneltavaa.

Vaikka kukaan ei hengittäisikään vierellä

eikä istuisi syömään samaan pöytään,

silti voi olla keskellä hälyä.

 

Vaatii rohkeutta opetella olemaan hiljaisuudessa

yksin.

Kun sulkee radion, TV:n ja puhelimen

eikä ota edes kirjaa, lehteä tai mitään muuta viihdyttävää,

onkin yksin hiljaisuuden kanssa.

Jollekin se voi olla hämmentävää ja epämieluisaa.

Mutta siitä alkaa lepo.

Hiljaisuudessa Jumala alkaa puhua.

Hän antaa meidän kohdata itsensa salatulla tavalla.

Jumala avaa sydämemme puhumaan ja kertomaan asioita

joita ei muualla haluttaisi puhua.

Hän tulee meitä niin lähelle

niin lämpöisenä ja rakastavana

että hänen kanssaan voisi viipyä kuinka kauan tahansa.

Sentähden odotan hetkiä Jeesuksen seurassa enemmän kuin mitään muuta.

 

Etsin mielessäni laulun sanoja, jossa sanotaan:

 

"Hetki ihmeinen kanssa Jeesuksen, ei vertaistaan löydy lain."

Minä etsin kasvojasi Jeesus.

Tahdon kuulla äänesi

ja olla kanssasi kahden,

sillä sinä tunnet minut ja sinun valtava rakkautesi

vie pois kaiken uupumuksen, pelon ja antaa sydämeen

kestävän rauhan.