Ihana kesä antaa vieläkin odottaa itseään.

Kuitenkin keväinen lämpö ja auringonpaiste on saanut jo

monia kukkia avaamaan nuppunsa.

Suomessa kesä on aika lyhyt

usein koleakin ja sateinen.

Ihminen kaipaa ja odottaa niitä hetkiä

kun saa olla auringossa ja tuntea sen lämmön ihollaan.

Tämä aika on varmasti meillä kaikilla ihan pian.

Jumala antaa aurinkonsa paistaa niin hyville

kuin pahoillekin.

Se on ihan hyvä niin.

Mutta vain se, joka turvautuu Isään Jumalaan

voi saada kokea turvaa ja rauhaa silloinkin

kun aurinko ei paista ja lämmitä,

silloin kun  rajuilma riehuu ja pelko alkaa saada sijaa sydämessä.

Jumalan oma,

Taivaan Isän lapsi,

voi sanoa:

MINÄ KÄTKEYDYN SIIPIESI SUOJAAN,

KUNNES MYRSKY ON OHITSE.

MINÄ HUUDAN AVUKSENI JUMALAA, KORKEINTA,

HÄN VIE MINUN ASIANI PÄÄTÖKSEEN.

PSALMI 57:2-3

Minä ainakin olen joutunut kätkeytymään Isän siipien suojaan

montakin kertaa.

Siellä olen kyhjöttänyt ihan hiljaa.

Olen silloin huutanut Jumalaa, Isää,

ja Hän on auttanut,

olen saanut tuntea Hänen turvallisten siipiensä kaartuvan

ympärilleni suojaksi,

poistaen pelon ja hätäilyn.

Hän on vienyt asiani päätökseen.

Myrskyn mentyä ohitse

 olen voinut jatkaa matkaani

turvallisin ja kiitollisin mielin,

luottaen, että seuraavankin vaikean tilanteen tultua

saan piiloutua Isän siipien suojaan

odottamaan Hänen ihmeellistä apuaan.

''''''''''''''''''''''''''''''''

Vaikka minulla olisi maailman kaunein ja hienoin puutarha,

se ei auttaisi, kun myrskyt tulevat rankkasateineen.

Silloin kukat tuhoutuvat ja puut katkeilevat,

kaikki kaunis on yhdessä hetkessä muuttunut

rumaksi ja pelottavaksi.

Kaikki työ onkin mennyt hukkaan.

Ihmisen omat voimat eivät riitä

eikä omat rakennelmat elämässä kanna

kuin hetkisen vain.

Mutta jos turvaamme Jumalaan,

niin silloin meitä kannattelevat iankaikkiset käsivarret,

ja saamme asua Korkeimman suojassa.