Aamulla ja päivälläkin ylistimme Jumalaa.

Sitten tapahtui jotain, mikä pudotti alas.

Kaikki valui taas hiekkaan.

Mutta kuka se oli joka niin kuiskasi ?

Se et ollut ainakaan sinä Jumalani.

Sinähän olit silloinkin kanssamme.

Vain kiusaajan kylmältä tuntuvat kourat puristivat sielujamme.

Se halusi kutsua tanssiin, jossa epätoivo säestää

ja ihminen pyörii sen tahdissa.

Mutta tähän tanssiin emme lähde.

Emme sittenkään,

vaikka oikeasti asiat ovat ylitsepääsemättömiä.

Sinähän olit ja olet luonamme ,rakas Jeesus, koko ajan.

Sinun avullasi me hyppäämme yli muurin,

näinhän sinä lupaat.

Vaikka eteemme kohoaisi millainen muuri hyvänsä

sinä nostat meidät.

Sinä viet asiamme päätökseen

oikeaan ratkaisuun.

Herra jälleen kerran me antaudumme sinun tahtosi varaan.

Sinä, Jeesus, tiedät

kuinka vaikeata on luopua omasta tahdosta

ja luovuttaa se kokonaan sinulle

ja sanoa

tee mitä vain Herra,

se on parasta mitä meille voi milloinkaan tapahtua.

Jumalan lapsi,

sellaisia me olemme.

Kutsuttuja, nimeltä kutsuttuja.

Häneen me turvaamme.

Puolellamme on Kaikkivaltias.

Hän on voimallinen ja hän on Rakkaus.

Rakkaudessa ei ole pelkoa.

Rakkaus karkottaa pelon.

Tässä me olemme sylissäsi Isä.

Meillä ei ole mitään hätää.

Rakas Herra Jumala

katsahda niiden puoleen

joilla on paljon suurempi hätä kuin voimme edes kuvitella.

Hoida heitä joilla ei ole ruokaa eikä edes puhdasta vettä juotavaksi.

Anteeksi, Isä, että minä hätäännyn ja vapisen

 niin kovin vahästä.

Auta heitä, joilla on ihan oikeasti hätä

heillä ei ole mitään.

Ilmesty ja anna toivoa ja pelasta iankaikkiseen elämään.