Tämä kaunis perinteinen kastemekko

puetaan pian sukumme pienimpien ylle.

Kahtena peräkkäisenä adventti sunnuntaina

saamme kokoontua lapsen suureen juhlaan.

Viimeksi tässä puvussa kastettiin poika vauva.

Silkkinauhat olivat silloin vaalean siniset.

Nyt vaihdoin ne vaalean punaisiin.

Nämä kastettavat tyttöset ovat lapsenlapsiani.

Ten tämän työni huolella ja rakastaen.

Emme vielä tiedä kastettavien  nimiä.

Ne paljastuvat vasta, kun pappi nimeä vanhemmilta tiedustelee.

Onneksi Jeesus tuntee nämä pikkuiset jo nyt.

Hän tietää heidän elämänsä kokonaisuudessaan.

Laitoin kuntoon myös pienen liinan, jolla vauvan pää kasteen jälkeen kuivataan.

Kasteessa pienokaisesta tulee Jumalan lapsi

Jeesuksen sovitustyön kautta.

Hänet liitetään Jumalan perheväkeen.

Hänestä tulee myös taivaan perillinen.

Mutta tähän sisältyy yksi ehto.

Lasta tulee opettaa tuntemaan Jeesus ja hänen

kallisarvoinen pelastustyönsä niin,

että lapsi kasvaessaankin voi olla varma,

että hän on Jumalan oma lapsi

ja että hänen pahat tekonsa on jo sovitettu.

Jos lapsi ei sitä kasvaessaan saa mistään kuulla

hän lähtee kulkemaan omia teitään,

maailman teitä ja vähitellen

kulkee yhä vain kauemmas Jumalasta.

Kastekaan ei enää riitä pelastukseen,

jos ihminen hylkää ja jättää sen taakseen.

Mutta, jos hän kuitenkin palaa Jumalan yhteyteen

ja haluaa olla Jeesuksen oma,

silloin hänellä on siihen täysi oikeus.

Isä taivaassa näkee sen hetken,

kun pienokainen kastettiin Jeesuksen Kristuksen nimeen.

Taivaan Isä näkee merkin ,

joka kerran piirrettiin kasteen yhteydessä

vauvan kasvoihin ja rintaan.

Kyllä, rakas lapseni,

sinä olet minun.

Tule takaisin, minä odottelin jo sinua.

Näitä pikkuisia on kannettu Isän eteen jo ennen syntymäänsä.

Nyt me isovanhemmat rukoilemme heidän puolestaan

aamuin ja illalla viimeiseksi.

Tämä on meidän mummujen ja pappojen kallis tehtävä.