IMG_1180.jpg


Elämässä on kaikella määräaikansa

niin sanotaan Raamatussa,

kirjassa jota rakastan.

Tätä lausetta olen miettinyt viime aikoina,

kun olemme luopumassa talostamme

jossa olemme asuneet kolmekymmentä vuotta.


Muutimme taloon ja teimme siitä kodin muokkaamalla ja remontoimalla.

Neljän lapsemme kanssa elimme siinä arkeamme onnellisina.

Perheemme kasvoi vielä kahdella lapsella

ja niin meitä oli taloa jakamsssa iso joukko.


Piha oli ahkerassa käytössä.

Lasten leikit

vauvan päiväunet vaunuissa

perunamaa ja pensaat marjoineen

pyykit narulla kuivumassa leppoisassa tuulessa.

Kesällä grilliruoan tuoksu ja kukkien loisto

saivat viipymään niin aikuisen kuin lapsenkin

pihamaalla joskus iltahämäriin asti.


Talviset lumileikit , lumilinnat ja -ukot.

Hiihtämisen harjoittelu ja viereisen metsän pulkkamäki

oli käytössä jo ensilumen leijaillessa maahan.

Ja kaikki muu tässä talossa ja pihapiirissä

on ollut meidän valtakuntaamme

meidän turvapaikkamme ja -satamamme

jonne on ollut hyvä ja turvallinen tulla

myös tuiskuista ja sateista.


Nyt,

on aika ajatella uudella tavalla.

On suunnattava ajatukseet ja katseet kohti tulevaisuutta.

On oikeastaan aika ihmeellistä, että uusi on edessä aina

vaikka olisi minkä ikäinen tahansa.

Juuri siinä onkin asian ydin.

Jos luet Raamatusta Saarnaajan kirjaa luku 3

löydät tämän pitkän rimpsun, missä puhutaan siitä että

kaikella on aikansa.

Sieltä nousi minulle lause:

Aika on purkaa ja aika rakentaa.


Juuri näinhän se on.

Nyt on aikamme purkaa sitä mitä olemme koonneet ja rakentaneet

ja sitten kuitenkin taas on aika rakentaa uutta.


Tämä onkin hyvä oivallus ja uskon, että tämä ymmärrys tuli ylhäältä.

Emme olekaan menneen raunioilla

vaan uuden edessä, tuntemattoman edessä

ja se on tämän päiväni jalokivi.

Sen haluan jakaa sinun kanssasi

jos sinäkin olet uuden edessä.

Muistetaan että paras on edessä sittenkin.