Kummallista, ihmeellstä ja hauskaakin se,

että vain ani harvoin päiäväni etenee niinkuin olen suunnitellut.

Toisinaan yritän vängätä päivääni siihen järjestykseen,kuin olin sen kaavaillut.

Useimmiten kuitenkin annan periksi alkumetreillä ja tyydyn katsomaan mitä päivä tuo tullessaan.

Eräänä aamuna omaa hiljaista hetkeäni viettäessäni tunsin saavani kutsun mennä valokuvaamaan lampaita läheiselle niitylle.

Olin saanut sopivaa tekstiäkin lampaisiin liittyen.

Mutta lammasaitauksen luokse saavuttuani en havainnutkaan eläimiä missään.

Ajattelin, että ne on jo kuljetettu pois näiltä laitumilta.

Tarkemmin katseltuani sain näköpiiriini muutaman hyvin kaukana liikkuvan villavan.

Siellä metsänrajassa ne pysyivät eivätkä minusta välittäneet ollenkaan.

Ajattelin, että teen pienen lenkin ja palaan sitten tälle paikalle.

Sainkin kuvattua sorsia ja kauniita peltomaisemia.

Palattuani lammaslauma oli tullut vähän lähemmäs aitaa, jonka takaa niitä seurailin.

Katsoin ympärilleni ja aloin määkiä ja huudella lampaitä tulemaan luokseni.

Vähitellen joku niistä alkoikin tulla minua kohti hyvin laiskasti.

Muut seurasivat perässä löntystäen ja samalla ruohoa syöden.

Sain siinä otettua muutaman kuvankin.

Mutta sitten päivä ottikin ohjat omiin käsiinsä niin, etten päässyt koko päivänä lähellekään tietokonetta,

joten keksti hävisi mielestä ja ajatukset hyppelehtivät muihin asioihin.

Kuitenkin tämä aamuinen taipaleeni taittui kokoajan Jeesuksen läheisyydessä.

Sydämeni oli niin täynnä kiitosmieltä, että kohotin käsiäni ja ylistin ääneen Isää Jumalaa ja Jeesusta.

Muistui mieleeni eräs mies, joka oli niin täynnä Pyhää Henkeä, että hän kulki pitkin kylämme teitä ja katuja molemmat kädet kohotettuina ylistäen Jumalaa ja täysin välittämättä ihmisten puheista.

Hänen elämänsä ei todellakaan ollut helppoa, mutta hän kantoi sairautensa ja ihmisten pilkan yhdessä Jeesuksen kanssa.

Hän pääsi Isän luokse ja sai rauhan, kestävän rauhan sielulleen ja terveyden ruumiilleen,

näin ainakin uskon ja luotan.

Ylistys- ja kiitosmieli on joskus niin voimakas, että on annettava sen tulla ulos laulaen, tanssien tai ääneen rukoillen,

sanovatpa ihmiset mitä tahansa.

Rukoillaan, että saisimme rohkeutta ja uskallusta kiittää Jumalaa siellä missä liikumme, toisia häritsemättä tietenkin.

Pyydetään lisää rohkeutta olla "Jumalanhulluja".

Vapauteen Kristus meidät vapautti, Halleluja !

Muutkin tässä maailmassa etsivät ja vaativat vapautta, miksipä emme sitten me, jotka rakastamme Isäämme, joka on meidät luonut, ja jolta jokainen elinpäivämme on lahjaksi saatu.